sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Keniaan - Keniassa - Keniasta


Terveiset Keniasta….

Kiitos Jeesus, että ilmestyit voimallasi Kenian matkamme aikana. Saimme nähdä konkreettisesti, mitä tarkoittaa kun Taivasten Valtakunta on Täällä! Kiitos Isä, että olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja toimit samalla tavalla kuin silloin kun Jeesus kulki kertomassa Sinun rakkaudestasi.

Kiitos Jeesus, että kosketat jok’ikistä ihmistä, joka mahdollisti matkamme Keniaan antamalla taloudellista tukea, lahjoittamalla leluja, kyniä, paperia sekä silmälaseja ja ennen kaikkea tukemalla meitä rukouksin.

Kiitos saamastamme videokamerasta, jolla saimme kuvattua paljon arvokasta materiaalia, joita voimme partnereillemme sekä muille halukkaille matkastamme näyttää, sekä siellä kuvaamistamme tapahtuneista ihmeistä, parantumisista sekä todistuksista.

Kiitos Jeesus ihmeellisistä teoistasi!

Keniaan, Keniassa ja Keniasta…


Lähdimme Helsingistä matkaan 29.4 Amsterdamin kautta Nairobiin ja saavuimme Nairobiin 1.5 aamulla, pitkän yölennon jälkeen.

Pastori Geoffrey oli Alfredin kanssa meitä vastassa Nairobin lentokentällä. Minä en tunnistanut heitä, mutta luonnollisesti he tunnistivat meidät. Olimme pyytäneet, että voisimme matkustaa Kisumuun maanteitse, tarkoituksena nähdä maisemia, joten Pastori Geoffrey oli järjestänyt meille ensin taksikyydin linja-autoasemalle, josta jatkoimme bussilla matkaa.

Matka Nairobin lentokentältä Kisumuun kesti 9 tuntia (500km). Valtaosan tästä matkasta istuimme linja-autossa. Tai ei sitä kyllä istumiseksi voinut sanoa, koska meidän oli pakko pitää turvavöitä kiinni, koska tiet olivat todella huonot ja kuoppaiset ja istuminen oli enemmän ilmalentoa ja reiluja ilmakuoppia kuin istumista. Turvavyöt takasivat sen, ettemme lentäneet pitkin auton istuimia ja käytäviä.

Maisemat olivat huikeat, mutta liikenne ihan karmea. Kaikki ajoivat ihan älyttömän lujaa ja riskiohituksin. Näimme matkan aikana useampia onnettomuuksia sekä ulosajoja. Teihin oli jouduttu tekemään, juuri hurjastelun ja holtittoman ajamisen tähden, hidastustöyssyjä, jotka saivat bussin pomppimaan kahta kauheammin. Ajattelin, että meidän munuaisemme eivät kyllä kestä paluumatkaa bussilla, joten teimme päätöksen palata Kisumusta Nairobiin lentokoneella.

Matkan aikana näimme huikeita korkeuseroja, sokeri- ja riisiviljelmiä, Maasai-aluetta, jossa he laidunsivat karjaansa, markkinapaikkoja (open markets, jotka ovat eräänlaisia toreja), joihin ihmiset kerääntyivät ostoksille ja monenlaisia eksoottisia eläimiä (seeproja, apinoita, imapaloita, flamingoja ja muita erilaisia lintuja).

Bussi teki kaksi pysähdystä matkalla. Ensimmäisellä pysähdyksellä menimme pysähdyspaikan ruokalaan ja söimme paikallista, hyvää ruokaa. Kävin myös ennen bussin lähtöä tutustumassa paikalliseen yleiseen käymälään (public toilet), joka tarkoitti reikää lattiassa, johon tarpeet tehtiin. Lattialla oli kaikkea mahdollista ja haju oli kammottava, joten ei muuta kuin housunlahkeet ylös ja kyykkyyn tarpeilleen. Kädet pestiin vessan ulkopuolella olevassa lavuaarissa, ilman saippuaa. Onneksi olin varannut laukkuun desifiointiainetta ja kosteuspyyhkeitä sekä vessapaperia, muutoin olisi pitänyt olla pyyhkimättä (kaikki Afrikan matkailijat, varatkaa laukkuunne aina kosteuspyyhkeitä, desifiointiainetta ja rulla vessapaperia – nämä kaikki tiukkoja tilanteita varten), koska paperia ei ollut.

Kisumuun saavuimme 1.5 iltapäivällä. Asetuimme vaatimattomaan hotelliin, joka sijaitsi kävelymatkan päässä Kisumun keskustasta. Pidimme palaverin, jossa kävimme crusadetta läpi ja totesin, että aika kiirettä tulee olemaan. Vain kaksi vapaapäivää kahden viikon aikana ja useita kokouksia per päivä.

1.5 illalla pidettiin jo ensimmäinen herätyskokous. Herätyskokous pidettiin Key to Life-kirkon pihalla, johon äänentoistolaitteet oli asennettu, yksinkertainen puhujalava rakennettu ja sähkölamppu asennettu eli tämä oli ulkoilmakokous.
Herra ilmestyi voimallisesti ja valtavasti ihmisiä tuli eteen. Parantumisia sekä vapautumisia tapahtui, moni tuli uskoon. Oli jo pimeää kun palasimme hotelliin.


02.05.2009 – Crusaden toinen päivä

Lapset ja lelujen jakoa…. Olimme ostaneet lentokentältä Suomi-aiheisia tuomisia. Herra sanoi tuliaiskaupassa, että pitää ostaa 3 kutakin tuotetta. Ostimme 3 Suomi-paitaa, 3 Finland-lippalakkia, 3 Suomi-pinssiä sekä 3 pientä, heilutettavaa Suomenlippua.

Kerroin lapsille Suomesta ja näytin Suomen lipun ja siinä olevan ristin ja pääsin lipussa olevan ristin kautta Jeesukseen ja ristintyöhön. Kerroin myös väreistä, mitä ne merkitsevät valkoinen kuin lumi ja sininen kuin taivas ja mistä ne hengellisesti meitä muistuttavat.

Kokouksen lopussa jaoimme tuomamme pehmolelut. Lapsia oli satoja ja rukoilimme Arin kanssa, että leluja riittäisi kaikille. Kun kaikki oli jaettu, huomasimme, että niitä jäi vielä ylikin. Loput lelut annoimme Pastori Geoffreylle jaettavaksi parhaimmassa katsomassaan tilanteessa/tilaisuudessa.

Illalla oli jälleen herätyskokous. Sana valkoisesta naisjulistajasta ja tapahtuneista ihmeistä ja parantumisista oli kiirinyt ja ihmisiä oli paikalla edellistä päivää enemmän. Julistin Joh 5:n parantumisihmeestä ja jälleen alttari täyttyi ihmisistä, jotka antoivat elämänsä Herralle ja saivat kokea taivaallisen kosketuksen.

03.05.2009 – Sunnuntain jumalanpalvelus
Opetin Jumalan liitosta ja mitä se tarkoittaa käytännössä. Kirkkosali oli aivan täynnä ihmisiä. Ja ennen kuin pääsin loppuun, näin uskon nousevan salissa hurjalla volyymilla ja joidenkin ihmisten yllä aivan erityisellä tavalla. Ennen kuin sain saarnan päätökseen, juoksi ensimmäinen nainen eteen ja hän sai vastauksensa, Herra häntä kosketti voimallisesti! Saimme myös kuulla, että edellisinä päivinä oli herätyskokouksissa ollut useita paikallisia pastoreita kuuntelemassa julistustani. Saimme sunnuntaina kuulla väkevän todistuksen eräältä lauantaina paikalla olleelta pastorilta, kuinka Jumala oli tehnyt heidän perheessään ja kodissaan välittömän ihmeen.

Tämä todistuksen antanut pastori aikoi myös osallistua pastoreiden 2-päiväiseen konferenssiin.

04-05.05.2009 Pastoreiden konferenssi, Kisumu


Pastoreiden konferenssi oli suunniteltu niin, että se on kaksiosainen. Ensimmäinen osa oli klo 10-12, jonka jälkeen oli 2h lounastaukoa ja toinen osa alkoi klo 14 ja jatkui niin pitkään kuin oli tarve.

Ensimmäisenä konferenssipäivän ensimmäisessä osassa opetin Ilmestysmajan kolmesta tasosta. Saimme kokea voimallisen Jumalan läsnäolon koko ensimmäisen opetusjakson ajan. Lounaan jälkeen teimme ryhmätyöt. Eli pastorit jaettiin ryhmiin, jossa he saivat vastata kysymyksiin ja palvella toinen toisiaan. Kysymykset liittyivät syntien tunnustamiseen, vaikeisiin alueisiin, joihin toivottiin Herran tarttuvan, Pastoruuden kipupisteistä jne. Saimme jälleen nähdä, miten Herra toimi. Moni vapautui ja henkivallat manifestoituivat. Kahleet kirposivat. Tämä ensimmäinen päivä oli alustus konferenssin toiseen päivään ja pääviestiin.

Toisena päivänä opetin kaikkein pyhimmästä, salaisesta piilopaikasta Psalmin 91 kautta. Ja lopuksi palvoimme Jumalaa tuomamme palvontamusiikin avulla.
Nämä olivat paikallisille pastoreille aivan uusi juttu. Suurin osa heistä ei koskaan ollut tehnyt ryhmätöitä, joissa keskustellaan ja ratkotaan tiukkoja, henkilökohtaisia kysymyksiä. He eivät myöskään olleet kokeneet syvää palvonnan tilaa.
Saimme seminaarin päätyttyä paljon todistuksia vapautumisista, jota heille oli tapahtunut. He pyysivät meitä tulemaan vielä tänä syksynä uudelleen, jolloin he yhdessä haluaisivat koordinoida ja järjestää suurkokoukset sekä suuremmat herätyskokoukset.

He myös pyysivät, josko voisimme tulla Keniaan vähintään kaksi kertaa vuodessa heitä opettamaan ja osa myös pyysi meitä perustamaan Kisumuun raamattukoulun, jossa opetettaisiin nimenomaan Pyhän Hengen ja voimaevankeliumin alueita. Lupasin ottaa asian rukouslistalle.


06.05.2009 – Katupoikien laulu


Tänään on vuorossa kaupunkikierros. Kiersimme aamupäivällä Kisumussa ja hoidimme asioita. Tankkasimme vesivarastot, kävimme vaihtamassa rahaa, maksoimme majoituksen jne.

Iltapäivällä menimme tapaamaan katulapsia.

Key to Life-seurakunta tekee, Pastori Geoffreyn avustuksella, töitä katulasten parissa. He käyvät tapaamassa lapsia säännöllisesti ja evankelioivat heitä sekä silloin tällöin vievät heille ruokaa.

Pastori Geoffrey oli kiertänyt Kisumua ja koonnut katulapset yhteen urheilukentän viereiselle nurmikolle. Alun perin lapsia tuli vain kuusi, mutta sitten sana alkoi kiertää ja lopulta poikia oli kaiken kaikkiaan 50.

Moses, joka on Pastori Geoffreyn toinen mentoroitavista, tuli meidän kanssamme ostamaan katulapsille maitoa ja leipää. Ostimme 25 pakettia leipää ja 50 maitotetraa.

Sain julistaa pojille evankeliumia. Lopulta palvelimme erityisesti niitä lapsista, jotka olivat sairaita tai joita oli pahoinpidelty pahoin (tikkejä päässä, muodottomaksi hakattuja kasvoja, mätiviä haavoja jne). Kun kutsuimme poikia sisään pelastukseen, lähes 50 kättä nousi. Alfred, joka tulkkasi minua, tulkkasi syntisen rukouksen kiswahiliksi, jota kaikki ymmärsivät ja kykenivät toistamaan.

Saimme kuulla, että koolla oli useampi jengi, jotka normaalisti eivät ole toistensa kanssa missään tekemisissä. Jengit ovat hyvin vihamielisiä, raakoja ja väkivaltaisia, ja normaalisti kaikki ihmiset karttavat heitä. Suurin osa heistä oli liimanhaistelijoita tai käyttivät miraa (pureskeltava kasvi, jota yleisesti käytetään Afrikassa huumeena). Mutta kun tulimme paikalle tuomisiemme kanssa, olivat pojat jo nurmikolla yhdessä yhtenäisesti, mutta omissa ryhmissään nätisti, sulassa sovussa, vierekkäin.

Pojat saivat esittää meille myös kysymyksiä, ja osa heistä tuntui olevan erittäin älykkäitä. Joten kysyin, miten he ovat sinne joutuneet. Osan vanhemmat olivat kuolleet AIDS:n ja heidät oli annettu isovanhempien huostaan, jotka olivat sitten kuolleet ja lapset olivat jääneet oman onnensa nojaan. Osalla pojista oli alkoholisoituneet ja osalla väkivaltaiset vanhemmat. Osa pojista oli tullut kadulle vain huviksi tai jännityksestä. Suurimmalla osalla oli takanaan tragedia tai tragedioita.

Kun jengien johtajilta kysyttiin, jos heillä olisi yksi toive, niin mikä se olisi. Jokainen pojista sanoi, että he haluaisivat talon, asunnon, asuntolan, josta käsin he voisivat alkaa etsiä töitä tai opiskella. Mutta nyt kun ei ole kotia, ei ruokaa, menee aika ja mahdollisuudet ”hampparointiin” ja/tai ”liimanhaisteluun”.

Tämä on asia, jota tulee rukoilla. Olisiko meillä halua ja mahdollisuuksia ostaa maata ja rakentaa talo, joka olisi päihteetön. Joka sinne tahtoisi, tulisi olla päihteistä vapaa ja osallistua joko opetusohjelmaan tai ammattikoulutukseen, jota talossa voitaisiin pojille järjestää. Ideoitahan meiltä varmasti löytyy, mutta löytyykö rahoitusta? Tämä on asia, jonka sain sydämelleni ja jota aion rukoilla.

Hauskaa on se, että tämän katulasten tapaamisen jälkeen, saimme heiltä huomiota myös kaupungilla kävellessämme. He huusivat Tinaa ja tulivat meitä kädestä pitäen tervehtimään. Pastori Geoffrey sanoi, että meillä ei ole mitään hätää kulkea Kisumun katuja, koska meillä oli poikajengit suojanamme, ne samat pojat, joille saimme kertoa Jeesuksesta ja joille saimme tarjota ehkäpä juuri tuon viikon ainoan aterian.

07.05.2009 – Jeesusta ovelta ovelle ja sairaalavierailu

Saimme hämmästyä siitä, kuinka meidät otettiin Kisumussa, Manyattan-kylässä, lämpimästi vastaan kodeissa, joissa kävimme evankelioimassa. Saimme rukoilla monen sairaan puolesta ja kaikki muut tapaamamme ihmiset, paitsi yksi huumeissa ollut mies, antoi elämänsä Jeesukselle.

Sain 27.05.2009 Pastori Geoffreyltä viestin, jossa hän kertoi, että nämä kodeissa vierailut ovat tuoneet paljon väkeä heidän seurakuntaansa. Moni on tullut jäädäkseen ja moni on myös käynyt (ohjeidemme mukaan) antamassa todistuksensa parantumisista.
Saimme rukoilla ripulien, kuumeiden, taloudellisten ongelmien sekä kokonaisten perheiden puolesta. Todistuksia on annettu täydellisistä parantumisista tai siitä, että Herra on koskettanut yllättävällä taloudellisella avulla. Saimme nähdä mitä oikein on voimaevankeliumi. Profetian lahja ja tiedonsanat toimivat ja ihmiset hämmästyivät, sitä, miten Jumala tiesi heidän asiat, ennen kuin he olivat meille mitään sanoneet.

Sairaalavierailu

Iltapäivällä lähdimme Kisumun aluesairaalaan, johon meille oli järjestetty lupa sairaalavierailuun, kahdeksi tunniksi.

Menimme naisten osastolle, joka oli valtavan suuri huone, joka oli täynnä naisia. Vain yksi sängyistä oli tyhjänä, muut paikat olivat täynnä.

Saimme rukoilla malariapotilaan puolesta. Naisen, jolla oli maksassa reikä. Nuoren tytön, jolla oli sahaava kuume ja kouristuksia. Naisen, joka oli keuhkojensa vuoksi sairaalassa. AIDS-potilaan, joka ei suostunut syömään, juomaan eikä lääkitykseen. Ripulipotilaan puolesta, joka oli ollut sairaalassa jo kaksi viikkoa. Niska- ja selkäsäryistä kärsivän naisen puolesta. Nuoren naisen, joka oli menettänyt näkönsä ja hänellä oli kovia kipuja joka puolella vartaloa, mutta ei tiedetty, mikä naista vaivasi. Mielipuolipotilas, joka oli halvaantunut ja joka oli ollut sairaalassa jo 5-vuotta. Musliminaisen tyttären puolesta, jolla oli malaria. Selkävaivoista kärsivän naisen puolesta, joka ei kyennyt istumaan.

Reikä maksassa oleva nainen – kipu lähti ja hän piristyi rukouksemme jälkeen niin paljon, että nousi sängyssä istumaan ja vilkutteli hymyillen meille lähtiessämme.
Sahaava kuume ja kouristukset lähtivät ja tytön olo koheni silmissä. Kotiutus tapahtui jo samana iltana.

Keuhkoista sairaalassa ollut alkoi kehotuksestani hengittämään syvään ja vapautui kaikista keuhkovaivoistaan ja nousi istumaan, eikä maannut enää, vaan istui ja hymyili onnellisena.

AIDS-potilaan mieli rauhoittui ja hän alkoi ensin juoda itsenäisesti, omakätisesti tetrasta kiinni pitäen maitoa ja lopulta hän suostui syömään banaania.
Ripulipotilas piristyi ja vatsakipu lähti.

Niska- ja selkäsärky lähti ja nainen pystyi nousemaan ylös sängystä ja istumaan normaalisti.

Näkönsä menettänyt ja kokonaisvaltaisesta kivusta kärsivä nainen rauhoittui laulustani, alkoi syödä ja kivut lähtivät.

Mielipuolipotilaan järki palasi ja kun kosketin hänen jalkaansa, hän ”heräsi”, alkoi kikattaa ja yhtäkkiä hän sanoi, että se tuntui todella hyvältä. Hän alkoi liikuttaa halvaantunutta jalkaansa ja kättänsä. Hän nousi istumaan ja ennen kuin lähdimme pois sairaalasta, näimme halvaantuneen kävelevän. Hän sanoi, että kun hän pääsee pois sairaalasta, hän kertoo kaikille, mitä Jeesus on hänelle tehnyt.

Musliminainen näki nämä ihmeet ja hän ilmoitti, että hän haluaa tulla uskoon. Äiti antoi elämänsä Jeesukselle ja pyysi meitä rukoilemaan malariaa sairastavan tyttärensä puolesta.

Selkäkivuista kärsinyt nainen, joka ei pystynyt liikkumaan, nousi istumaan ja kipu lähti.

Rukoilimme n. 15 henkilön puolesta, joista 12 tuli kirkkaasti uskoon. Suurin osa ihmisistä, joita palvelimme oli sairaalassa ja loput olivat heidän sukulaisiaan.
Sain 27.5.2009 viestin Pastori Geoffreyltä, että he olivat vierailleet sairaalan osastolla, jossa palvelimme. Ja kaikki muut, paitsi yksi potilas, olivat päässeet kotiin.

Tämä kaksituntinen sairaalavierailu venyi viisituntiseksi eivätkä vartijat keskeyttäneet työtämme vaan katsoivat silmät pyöreinä, mitä Jeesus teki. Lopulta päästivät meidät jo lukituista ovista ulos sairaalan osastolta.

08-10.05.2009 – Nyamiraan - Teeviljelmille

Nyamirassa suunnitelmat muuttuivat. Pastoreiden seminaarin sijaan pidimmekin herätys/parantumis-kokouksia.

Saavuimme Nyamiraan perjantaina 8.5. Meidät oli majoitettu erään teetehtaan johtajan (joka oli luopunut talostaan tulomme tähden) bungaloviin, taloon, jossa oli aivan mielettömän upea puutarha. Puutarhassa kasvoi banaanipuita, passionhedelmä- ja avokadopuu. Sinne oli istutettu perunoita ja kasveja, joista tehdään sukumawikiä. Naapurin kanatkin juoksivat pihalla ja joskus villiapinatkin vierailivat varastamassa banaanipuista banaanit.

Talossa oli monta huonetta ja oikea vessa. Suihkusta tuli pelkkää kylmää vettä, mutta paikalliset toivat meille joka ikinen aamu kanisterillisen kuumaa vettä peseytymistä varten.

Täällä sain siedätyshoitoa ötökkäkammooni. Keittiössä oli todella paljon torakoita, jotka kyllä sieltä myrkytettiin pois. Tuloiltana käydessämme nukkumaan, rukoilin, että Herra pitäisi kaikki ötökät makuuhuoneen ulkopuolella. Oli meillä kyllä sähköllä toimiva karkotin ja hyttysmyrkkyä, mutta rukoilin silti, koska torakat ällöttivät. Uskon, että Herra näin teki, koska nukuin yöni kuin pieni vauva.

Ensimmäinen ulkoilmakokous pidettiin saapumispäivänämme 8.5. illansuussa. Väkeä oli valtavasti. Saimme olla todistamassa Jumalan sanan voimaa, kun nuori mies juoksi jo ennen alttarikutsua eteen ja vapautui henkivalloista. Hänellä oli heimoketjut ja –kahleet kaulassa, käsissä sekä jaloissa ja hän jätti ne alttarille. Seuraavana päivänä hän antoi väkevän todistuksensa ja kertoi, että hänellä oli alkoholiongelma ja että hän oli käynyt useita kertoja rukoiltavana ja vasta ”valkoisen naisen” rukoiltua hänen puolestaan, hän vapautui. Saimme seuraavana päivänä kuulla muitakin todistuksia siitä, mitä Jeesus teki.

9.5 pidettiin kolme kokousta. Ensimmäinen oli aamupäivällä, toinen iltapäivällä. Nämä molemmat olivat herätyskokouksia vai pitäisikö sanoa parantumiskokouksia… Väkeä tuli kerta kerralta enemmän eivätkä he olisi mahtuneet kaikki kirkkoon, joten viisautta oli järjestää kokoukset ulkoilmassa. Illalla klo 20 alkanut kokous pidettiin kirkossa.

Kiipesimme mäelle, jossa kirkko sijaitsi, pimeässä. Apunamme oli vain yksi taskulamppu. Kirkko oli täynnä väkeä. Tiedonsanat toimivat ja sain Herralta ohjeet, kuinka tulee toimia. Herra paransi vatsavaivoja sekä ihmisiä, joilla oli hengitysvaikeuksia ja yskää. Moni addiktoitunut myös vapautui.

10.5 oli sunnuntaikokous, jossa opetin pelastuksesta, parantumisesta sekä vapautumisesta… SOZOsta. Huomasin, että heillä ei ollut raamattuja ja pastoreidenkin raamatut olivat surkeassa kunnossa, joten päätin lähettää tekstiviestejä pastoriystävilleni Suomeen, josko joku tuntisi jonkun Gideon-kontaktin ja josko Gideoneilta saisi apua näihin köyhiin kyliin raamattujen muodossa. Tämä raamattuhanke on vielä vaiheessa…. Jos tiedät/tunnet kontakteja, ota Tinaan yhteyttä 050-533 9303.

Tiesitkö, että parhaimmilla teenpoimijoilla saattaa päiväansio nousta jopa kahteen euroon (2€). Yhden perusraamatun hinta on yli 9€, eikä näillä suurperheillä ole varaa ostaa raamattua. Ja jos sellainen jostain onnistutaan saamaan, sitä käyttää jokainen perheenjäsen ja sitä luetaan yhdessä. Jos joku aikuinen ei osaa lukea, lukevat lapset raamattua ääneen muille perheenjäsenille. Ja jos raamattu on ”vääränkielinen” eli englanninkielinen niin lapset pystyvät sen auttavasti kääntämään kiswahiliksi, koska opiskelevat koulussa englantia jo 3-vuotiaasta lähtien, (jos perhe pystyy lapsen lähettämään kouluun opiskelemaan).

10.5
illansuussa palasimme takaisin hurjalla matatu-kyydillä Kisumuun.

11.5 asioiden hoitoa ja evankeliumin julistusta kodeissa


10-11.5 välisenä yönä jouduimme vaihtamaan hotellia, koska palattuamme Kisumuun, olimme täysin punaisen pölyn peitossa ja hotellistamme oli vedet poikki, emmekä päässeet suihkuun emmekä siistiytymään. Vessakaan ei luonnollisesti toiminut, kun vettä ei tullut lainkaan. Joten ei muuta kuin pakkaamaan. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja otimme suunnan erääseen Kisumun hienoimmista hotelleista.

Saavuimme tähän hienoon hotelliin kaatosateessa, punaisen pölyn, joka oli sutannut vaatteemme ja kasvomme värittäminä sekä kolmen matkalaukun + käsimatkatavaroiden kanssa ja otimme huoneen yhdeksi yöksi.

Tässä hienossa hotellissa oli kylpyamme, joten kiitimme suihkusta ja ammeesta Herraa. Saimme nukkua yömme hyvässä sängyssä ja nautimme runsaan eurooppalaistyyppisen aamiaisen hotellin kauniissa aamiaissalissa.

11.5 saimme aamupäivän vapaata, vaihdoimme edullisempaan hotelliin matkamme loppuajaksi ja sen jälkeen menimme katsomaan Kisumun nähtävyyksiä esim. Kansallismuseoon, joka oli valtava elämys. Opimme paljon LUO-heimosta ja heidän traditioistaan. Tämä museovierailu sai minut ymmärtämään jotakin vapautumisista, joita tapahtui Kisumun pastoreiden konferenssin ensimmäisenä päivänä.

Kävimme katsomassa Jumalan ihmeitä, kiviä, jotka oli ikään kuin pantu päällekkäin. Ne eivät siis olleet kivikasoja vaan isoja pyöreitä kallionpalasia, joita oli pinottu päällekkäin kuin torniksi. Kivet olivat pyöreitä kuin vesi ne olisi hionut, mutta merta ei Kisumun lähellä ole lainkaan (on vain Victoria järvi). Herran huumorintajua.

Kävimme myös päiväntasaajalla. Sanoin Arille ennen matkaamme, että Herralla on meille taatusti jokin yllätys. Ja se oli selkeästi tämä vierailu päiväntasaajalla ja ihmeellisesti pinotut kivet. Herra näytti, että kaikki on Hänelle mahdollista. Siirtää meidät, ei pelkästään keskelle maapalloa, vaan keskelle Taivasten Valtakuntaa, näkemään ihmeellisiä taivaallisia asioita niin kuin maanpäällisiäkin.

12.05.2009 – Evankeliointia


Pidimme aamupäivän vapaata ja kiersimme Kisumun nähtävyyksiä. Kävimme myös tekemässä tuliaisostoksia (teetä, kahvia, paikallisia makeisia jne).

Toin mukanani Afrikkalaisia koruja, joita myyn kauneusstudiossani ja joista kerään rahat toimitettavaksi lapsille koulukirjoja ja vihkoja varten. Koruista saadut rahat menevät täysin lyhentämättöminä lapsien hyväksi.

Iltapäivällä kiersimme jälleen kodeissa. On mahtavaa nähdä, mitä Herra tekee!

13.05.2009 – Evankeliointia

13.5 lähdimme aamupäivällä liikkeelle mennäksemme evankelioimaan koteihin. Meidät otettiin jälleen ilolla vastaan. Talojen asukkaista antoi elämänsä Jeesukselle kaikki muut paitsi yksi. Saimme rukoilla sairaiden puolesta sekä murtaa perinteisen noitakirkon langettamat kiroukset erään naisen yltä ja nainen pääsi täysin vapaaksi siteistä, jotka häntä oli pitänyt paikoillaan. Tämä nainen tuli kirkkaasti uskoon.

Siirryimme toiselle puolelle Manyattan aluetta ja menimme kotiin, jossa oli n.40-vuotias äiti ja kaksi teini-ikäistä, opiskelevaa poikaa. Nuorempi kävi yläastetta ja vanhempi, lukiota. Tämä nainen kertoi, että oli ollut todella sairas, eikä ollut pystynyt nousemaan sängystään lainkaan. Sitten hän oli viimeisillä voimillaan kävellyt Key to Life kirkolle herätyskokouksiin toukokuun alussa, kuultuaan valkoisesta naisesta, joka julistaa Jeesuksesta, joka parantaa. Hän oli istunut penkissä kuuntelemassa julistustani ja Herra oli koskettanut naista penkissä ja nainen oli parantunut. Hän kertoi, ettei sen jälkeen ole enää ollut sängyssä makaamassa vaan voimat ovat alkaneet palautua ja hän on ollut siitä lähtien jalkeilla. Tämä on suuri kiitosaihe!

Sillä… Nuorempi hänen pojistaan ei voinut käydä koulua, koska nainen oli sairas, eikä voinut tehdä töitä, jotta olisi saanut koulumaksut maksettua. Joten Herra paransi naisen ja poika pääsee jälleen kouluun. Puhuin myös uskoa naisen elämään. Kerroin todistukseni Jumalan kutsusta elämässäni sekä pojistani, JPstä ja Joonaksesta, jotka ovat aika samanikäisiä. Tämä perhe, äiti ja pojat, antoivat elämänsä Jeesukselle.

Olimme liikkeellä koko päivän ja palasimme hotellille vasta kun aurinko oli mennyt mailleen ja pimeä oli tullut.

14.05.2009 – päätösjuhla


Jäähyväiset on aina vaikeita. Meillä oli aivan ihana, epävirallinen, kokous. Sali oli täynnä Key to Life seurakunnan jäseniä, joista jokainen olisi halunnut sanoa meille jotakin kaunista. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti. Ari ja minä kiitimme heidän vieraanvaraisuudestaan ja kerroimme, millaisia uusia ja eksoottisia kokemuksia he meille tarjosivat. Heillä oli ihan älyttömän hauskaa kun kerroimme Suomalaisten ja Kenialaisten kulkuvälineiden eroavaisuuksista sekä ruokailutottumuksista ja tavasta laittaa ruokaa.

Jäähyväisjuhla oli erittäin lämmin. He olivat halunneet muistaa meitä lahjoin, joten saimme kangasta, kortteja, afrikkalaisia paperista punottuja punoskoruja, korkeista ja rautalangasta tehtyjä koruja, Afrikka-aiheisia koristeita, kirjanmerkkejä jne. Näitä tuotteita myös myymme ja keräämme varoja Key to Life seurakunnan lapsille, heidän koulutukseensa.

15.05.2009 – Kisumu-Nairogi-Muranga

Kuten jo tullessa päätimme, ettemme palaa Nairobiin linja-autolla vaan lentäen. Kävimme muutamaa päivää aikaisemmin ostamassa lentoliput (46€/lippu) ja lensimme aamukoneella Kisumusta Nairobiin Kenya Airlinesin upealla, uudella koneella. Lentomatka kesti vain 45 minuuttia.

Olimme aamupäivällä Nairobin kentällä, jossa Pastori Kamau vaimonsa ja pastoritiiminsä kanssa oli meitä vastassa.

Olimme saaneet Suomalaiselta Eevalta toimeksiannon viedä Pastori Kamau kirjakauppaan ja ostaa hänelle raamattu. Ostimme kaksi selitysteos-raamattua, sekä muita kirjoja, heidän tarpeensa mukaan.

Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti Murangaa, josta meille oli varattu huone Guest Housesta. Huone oli pieni, jossa oli kaksi sänkyä. Se, mitä arvostin, oli oikea vessanpönttö. Siinä ei ollut ”istuinlauteita”, mutta ei mitään väliä, koska oli oikea pönttö, jossa voi totutulla tavalla tehdä tarpeensa (ne reijät on oikeesti ihan kamalia).

Pidimme Guest Housesta, joka oli todella huokeahintainen 10€/vrk sisältäen aamiaisen. Suihkukin löytyi ja se toimi moitteettomasti. Guest House oli pieni ja idyllinen ja sen ravintola oli perin afrikkalainen.

Ravintolan perällä oli kanakopit. Osaa kanoista pidettiin munia varten ja osa kasvatettiin ruoaksi. Kun joku tilasi kanaa, haettiin kanakopista ruoka tuoreena. Ei tarvinnut pelkää kylmäketjun katkeamista, koska kanat olivat tuoreita. Söimme koko matkan ajan, täysin paikallista ruokaa: riisiä, ugalia, sukumawikiä sekä lihaa ja kanaa. Kanasta me olemme tottuneet syömään vain tietyt osat, mutta Afrikassa kana valmistetaan ja syödään kokonaan.

Tämän matkan erikoisuuksia oli mm se, kun Ari söi kanan ruokatorvea sekä jalkaa (siis sitä, missä on kynnet ja millä kana astuu ja joka näkyy kuvassa). Söimme myös jotakin kanan sisäelintä, joka ei ollut maksa, eikä munuainen, eikä keuhkot…. En tiedä mitä se oli, enkä oikeasti halua edes tietää. Se oli hyvän makuista ja pehmeää.

Kävimme pitämässä tervetuliaispuheen kirkossa ja meidät esiteltiin seurakuntalaisille. Sen jälkeen kiersimme kirkkoa sekä kävimme Pastori Kamaun kotiin tutustumassa. He kertoivat, kuinka eräs suomalainen järjestö ja jotkut suomalaiset ovat tukeneet heidän seurakuntaansa taloudellisesti ja niillä varoilla on voitu ostaa kirkkoon ovet ja ikkunat, rakentaa kaivo, laajentaa Pastori Kamaun taloa ja hankkia aurinkopaneeli, josta saadaan Pastorin taloon valot ja tarvittaessa, akkua siirtämällä, kirkkoonkin.

Nyt on vuorossa orpokoti-projekti eli Pastori Kamau kerää varoja orpokodin rakentamiseen. Itse olen enemmän kotisijoituksen kannalla. Eli lapset sijoitetaan koteihin, joita seurakunta voisi tukea ruoka-avulla. Silloin lapset kasvaisivat kodinoloisessa ympäristössä eikä laitoksessa, joka kuitenkin on melkoisen kliininen laitos.

Olemme saaneet paljon käytännön kokemusta lapsista, jotka ovat sijoitettuna koteihin: Olen itse ollut sijaisäitinä 90-luvun alussa, silloin 6-vuotiaalle pojalle, jonka äiti oli kehitysvammainen. Samoin Pastori Geoffreyn seurakuntalaiset ovat ottaneet koteihinsa asumaan AIDS-orpoja ja näitä perheitä tuetaan taloudellisesti, jotta he pystyvät kasvattamaan ja ruokkimaan myös sijoitetut lapset. Tällaista tapaa suositaan ympäri maailmaa.

16.05.2009 – Herätyskokoukset Kamagutassa, Murangassa

Kamagutassa pidettiin kaksi herätyskokousta peräjälkeen. Välissä oli lounastauko, jolloin kaikille osallistujille tarjottiin ruoka.

Saimme olla todistamassa ruokkimisihmettä. Pastorin vaimo kertoi minulle, että heillä on ongelma. Ruokaa on valmistettu vain 200 hengelle ja paikalla oli yli 500 henkeä. Rukoilin ja sanoin, että Herra tulee tekemään ruokkimisihmeen, eli kaikki tulevat ravituksi ja ruokaa jää vielä ylikin.

Näin tapahtui! 200:lle hengelle varattu ruoka riitti yli 500 hengelle ja loput ruoasta tarjottiin seuraavana päivänä kirkkoväelle.

Saimme kokea voimakasta Jumalan läsnäoloa. Sairaita parani ensimmäisen kokouksen aikana todella runsaasti ja saimme lounaan jälkeen kuulla todistuksia siitä, mitä Herra teki.

Näimme konkreettisia selkien ja jalkojen parantumisia. Vanhukset ja vaivaset, jotka tulivat keppien kanssa, lähtivät ilman niitä hypellen. Masentuneita ja alaspainettuja ihmisiä Herra nosti niin, että suru vaihtui iloksi. Monet henkivallat irrottivat otteensa ja manifestoituivat ja joutuivat lähtemään. Jeesuksen nimessä ajoimme ulos riivaajahenkiä. Saimme myös johdattaa monia ihmisiä pelastukseen.
Sana näistä väkevistä parantumiskokouksista kiiri ympäristössä suusta suuhun ja jo toiseen kokoukseen tuli niin paljon ihmisiä, etteivät he mahtuneet kirkkoon sisälle vaan he istuivat kirkon ulkopuolella nurmikolla ja tulivat sisään vasta alttarikutsun kuultuaan. Alttarilla oli valtava väentungos, mutta kaikki saatiin palvelluksi.

Kokoukset kestivät käytännöllisesti katsoen koko päivän ja vasta pimeän tultua palasimme Guest Houseen. Nautimme illallisen ja suorilta nukkumaan, jotta seuraavana aamuna jaksaa nousta ylös.

17.05.2009 – yli viisi tuntia Sunnuntain jumalanpalvelusta

Lähdimme aamusta liikkeelle. Aloitimme sunnuntain kokouksen normaalein menoin, ylistyksellä. Pastorit esiteltiin toinen toistensa jälkeen, he, jotka olivat paikalla. Jokainen sai esittää kiitoksensa ja todistaa uskostaan.

Sitten minut kutsuttiin esiin julistamaan ja palvelemaan. Ihmisten määrä kasvoi päivä päivältä, joten aikaa kului palvelemiseen. Tiedon sanat toimivat ja useita ihmisiä tuli esiin. Esiin kutsuttiin myös sairaat ja ne, jotka eivät vielä tunteneet Jeesusta. Tämän jälkeen oli lounastauko, ja kokousväelle tarjoiltiin edellisenä päivänä ylitsejäänyttä ruokaa ja kaikki heistä tuli ravituksi, joten saimme nähdä 12 ylimääräistä koria, jotka kerättiin talteen edellisen päivän ruokkimisihmeestä.
Lounaan jälkeen kuulimme todistuksia siitä, mitä Herra teki. Jalkoja ja selkiä parani, keuhkovaivat, hengitysvaikeudet, yskät lähtivät, vatsat rauhoittuivat, riivaajat lähtivät ja ihmiset saivat vapauden.

Todistusten jälkeen nautimme ehtoollisen ja ehtoollisen jälkeen oli lasten siunaus.
Lapset annettiin syliini ja laskimme Arin kanssa kätemme vauvojen ja lasten päälle. Julistimme Jumalallista menestystä heidän elämäänsä. Vauvoja ja lapsia oli useita kymmeniä.

Sain juuri 29.5 viestin Pastori Kamaulta, että heidän seurakuntansa jäsenmäärä oli kasvanut kokoussarjan jälkeen. Kokoussarjaan osallistuneiden pastoreiden seurakunnissa on annettu lukuisia todistuksia siitä, mitä Herra teki kokoussarjan aikana. Monet parantuivat, pelastuivat ja vapautuivat. Perhetilanteet ovat muuttuneet ja ihmisten mielet ovat kohentuneet. On syntynyt uusi toivo!
Kiitos Jeesus, mitä Sinä teet!

Sunnuntai-iltana 17.5 palasimme Nairobiin. Olin varma, että Herra järjestää meille huoneen Hotelli Ambassadorista, joka on hyvin suosittu mustien hotelli Nairobin keskustassa. Samana iltana sain tekstiviestin Pastori Geoffreyltä, kun istuimme autossa matkalla Nairobiin, että meille on järjestynyt ko. hotellista huone. Olin aiemmin päivällä sanonut Pastorille ja Arille, että minulla on sisäinen varmuus siitä, että me tulemme yöpymään tässä hotellissa.

Hotellin työntekijät olivat erittäin palveluhenkisiä ja kohteliaita.
Olin toivonut, että voisimme mennä Arin kanssa syömään samaan ravintolaan, jossa kävin v. 2006 syömässä erilaisia, eksoottisia lihoja. Tämä ravintolareissu olisi minun 1-vuotis hääpäivälahja Arille.

Hotellin receptionin Nainen järjesti meille lähtöpäivänä pöydän Carnivore- ravintolassa, jossa saimme nauttia ihanan aterian yhdessä, ilman hälinää ja ihmispaljoutta. Eksoottisin liha, jota söimme, oli krokotiili. Ari tykkäsi siitä tosi paljon. Se kieltämättä oli ihanasti maustettu ja vaaleaa lihaa, kuin kana. Ravintola on kaiken kaikkiaan hyvin eksoottinen. Siellä lihat ovat paistumassa Maasai-heimon keihäissä, niinkuin lihat ovat vartaassa, suuren grillin päällä. Tarjoilijat kulkevat pöydästä pöytään ja leikkaavat sinulle keihäässä olevasta lihasta paloja.

Jokaiseen pöytään tuodaan tarjotin, jossa on useampi taso. Tasoilla on pieniä kippoja, joissa on erilaisia yrttejä, kastikkeita ja liemiä eri lihoille. Tarjottimen päällä on lippu.

Lippu kaadetaan eli nostetaan tarjottimesta pöydälle antautumisen merkiksi. Antautuminen tarkoittaa sitä, ettei jaksa syödä enempää. Jos lippu on paikoillaan tarjottimen nokassa, tulevat tarjoilijat yhä uudelleen ja uudelleen ja tarjoavat sinulle lisää ja lisää ja lisää, niin pitkään, kunnes olet kaatanut lipun ja antautunut.

Carnivoren jälkeen palasimme ”yksityistaksillamme” hotelliin ja pakkasimme tavarat lentoa varten. Koneemme lähti kohti Suomea klo 22.10. Yölento sujui mainiosti hereillä… Jostakin syystä en pystynyt nukkumaan kuin tunnin pätkissä. Katselin hassuja elokuvia ja torkuin välillä. Amsterdamissa olimme n. klo 6 aamulla.

Onneksi olin ottanut tietokoneen mukaan, joten ostin aikaa kentältä ja luin sähköpostit ja päivitin blogin. Kotona olimme 19.5 n. klo 15.00.

Rukoilemme, että Herra lähettäisi meidät pian Keniaan uudelleen.