Keniaan - Keniassa - Keniasta

Terveiset Keniasta….

Kiitos Jeesus, että ilmestyit voimallasi Kenian matkamme aikana. Saimme nähdä konkreettisesti, mitä tarkoittaa kun Taivasten Valtakunta on Täällä! Kiitos Isä, että olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja toimit samalla tavalla kuin silloin kun Jeesus kulki kertomassa Sinun rakkaudestasi.

Kiitos Jeesus, että kosketat jok’ikistä ihmistä, joka mahdollisti matkamme Keniaan antamalla taloudellista tukea, lahjoittamalla leluja, kyniä, paperia sekä silmälaseja ja ennen kaikkea tukemalla meitä rukouksin.

Kiitos saamastamme videokamerasta, jolla saimme kuvattua paljon arvokasta materiaalia, joita voimme partnereillemme sekä muille halukkaille matkastamme näyttää, sekä siellä kuvaamistamme tapahtuneista ihmeistä, parantumisista sekä todistuksista.

Kiitos Jeesus ihmeellisistä teoistasi!

Keniaan, Keniassa ja Keniasta…

Lähdimme Helsingistä matkaan 29.4 Amsterdamin kautta Nairobiin ja saavuimme Nairobiin 1.5 aamulla, pitkän yölennon jälkeen.

Pastori Geoffrey oli Alfredin kanssa meitä vastassa Nairobin lentokentällä. Minä en tunnistanut heitä, mutta luonnollisesti he tunnistivat meidät. Olimme pyytäneet, että voisimme matkustaa Kisumuun maanteitse, tarkoituksena nähdä maisemia, joten Pastori Geoffrey oli järjestänyt meille ensin taksikyydin linja-autoasemalle, josta jatkoimme bussilla matkaa.

Matka Nairobin lentokentältä Kisumuun kesti 9 tuntia (500km). Valtaosan tästä matkasta istuimme linja-autossa. Tai ei sitä kyllä istumiseksi voinut sanoa, koska meidän oli pakko pitää turvavöitä kiinni, koska tiet olivat todella huonot ja kuoppaiset ja istuminen oli enemmän ilmalentoa ja reiluja ilmakuoppia kuin istumista. Turvavyöt takasivat sen, ettemme lentäneet pitkin auton istuimia ja käytäviä.

Maisemat olivat huikeat, mutta liikenne ihan karmea. Kaikki ajoivat ihan älyttömän lujaa ja riskiohituksin. Näimme matkan aikana useampia onnettomuuksia sekä ulosajoja. Teihin oli jouduttu tekemään, juuri hurjastelun ja holtittoman ajamisen tähden, hidastustöyssyjä, jotka saivat bussin pomppimaan kahta kauheammin. Ajattelin, että meidän munuaisemme eivät kyllä kestä paluumatkaa bussilla, joten teimme päätöksen palata Kisumusta Nairobiin lentokoneella.

Matkan aikana näimme huikeita korkeuseroja, sokeri- ja riisiviljelmiä, Maasai-aluetta, jossa he laidunsivat karjaansa, markkinapaikkoja (open markets, jotka ovat eräänlaisia toreja), joihin ihmiset kerääntyivät ostoksille ja monenlaisia eksoottisia eläimiä (seeproja, apinoita, imapaloita, flamingoja ja muita erilaisia lintuja).

Bussi teki kaksi pysähdystä matkalla. Ensimmäisellä pysähdyksellä menimme pysähdyspaikan ruokalaan ja söimme paikallista, hyvää ruokaa. Kävin myös ennen bussin lähtöä tutustumassa paikalliseen yleiseen käymälään (public toilet), joka tarkoitti reikää lattiassa, johon tarpeet tehtiin. Lattialla oli kaikkea mahdollista ja haju oli kammottava, joten ei muuta kuin housunlahkeet ylös ja kyykkyyn tarpeilleen. Kädet pestiin vessan ulkopuolella olevassa lavuaarissa, ilman saippuaa. Onneksi olin varannut laukkuun desifiointiainetta ja kosteuspyyhkeitä sekä vessapaperia, muutoin olisi pitänyt olla pyyhkimättä (kaikki Afrikan matkailijat, varatkaa laukkuunne aina kosteuspyyhkeitä, desifiointiainetta ja rulla vessapaperia – nämä kaikki tiukkoja tilanteita varten), koska paperia ei ollut.

Kisumuun saavuimme 1.5 iltapäivällä. Asetuimme vaatimattomaan hotelliin, joka sijaitsi kävelymatkan päässä Kisumun keskustasta. Pidimme palaverin, jossa kävimme crusadetta läpi ja totesin, että aika kiirettä tulee olemaan. Vain kaksi vapaapäivää kahden viikon aikana ja useita kokouksia per päivä.

1.5 illalla pidettiin jo ensimmäinen herätyskokous. Herätyskokous pidettiin Key to Life-kirkon pihalla, johon äänentoistolaitteet oli asennettu, yksinkertainen puhujalava rakennettu ja sähkölamppu asennettu eli tämä oli ulkoilmakokous.
Herra ilmestyi voimallisesti ja valtavasti ihmisiä tuli eteen. Parantumisia sekä vapautumisia tapahtui, moni tuli uskoon. Oli jo pimeää kun palasimme hotelliin.


02.05.2009 – Crusaden toinen päivä
Lapset ja lelujen jakoa…. Olimme ostaneet lentokentältä Suomi-aiheisia tuomisia. Herra sanoi tuliaiskaupassa, että pitää ostaa 3 kutakin tuotetta. Ostimme 3 Suomi-paitaa, 3 Finland-lippalakkia, 3 Suomi-pinssiä sekä 3 pientä, heilutettavaa Suomenlippua.

Kerroin lapsille Suomesta ja näytin Suomen lipun ja siinä olevan ristin ja pääsin lipussa olevan ristin kautta Jeesukseen ja ristintyöhön. Kerroin myös väreistä, mitä ne merkitsevät valkoinen kuin lumi ja sininen kuin taivas ja mistä ne hengellisesti meitä muistuttavat.

Kokouksen lopussa jaoimme tuomamme pehmolelut. Lapsia oli satoja ja rukoilimme Arin kanssa, että leluja riittäisi kaikille. Kun kaikki oli jaettu, huomasimme, että niitä jäi vielä ylikin. Loput lelut annoimme Pastori Geoffreylle jaettavaksi parhaimmassa katsomassaan tilanteessa/tilaisuudessa.

Illalla oli jälleen herätyskokous. Sana valkoisesta naisjulistajasta ja tapahtuneista ihmeistä ja parantumisista oli kiirinyt ja ihmisiä oli paikalla edellistä päivää enemmän. Julistin Joh 5:n parantumisihmeestä ja jälleen alttari täyttyi ihmisistä, jotka antoivat elämänsä Herralle ja saivat kokea taivaallisen kosketuksen.

03.05.2009 – Sunnuntain jumalanpalvelus
Opetin Jumalan liitosta ja mitä se tarkoittaa käytännössä. Kirkkosali oli aivan täynnä ihmisiä. Ja ennen kuin pääsin loppuun, näin uskon nousevan salissa hurjalla volyymilla ja joidenkin ihmisten yllä aivan erityisellä tavalla. Ennen kuin sain saarnan päätökseen, juoksi ensimmäinen nainen eteen ja hän sai vastauksensa, Herra häntä kosketti voimallisesti! Saimme myös kuulla, että edellisinä päivinä oli herätyskokouksissa ollut useita paikallisia pastoreita kuuntelemassa julistustani. Saimme sunnuntaina kuulla väkevän todistuksen eräältä lauantaina paikalla olleelta pastorilta, kuinka Jumala oli tehnyt heidän perheessään ja kodissaan välittömän ihmeen.

Tämä todistuksen antanut pastori aikoi myös osallistua pastoreiden 2-päiväiseen konferenssiin.

04-05.05.2009 Pastoreiden konferenssi, Kisumu

Pastoreiden konferenssi oli suunniteltu niin, että se on kaksiosainen. Ensimmäinen osa oli klo 10-12, jonka jälkeen oli 2h lounastaukoa ja toinen osa alkoi klo 14 ja jatkui niin pitkään kuin oli tarve.

Ensimmäisenä konferenssipäivän ensimmäisessä osassa opetin Ilmestysmajan kolmesta tasosta. Saimme kokea voimallisen Jumalan läsnäolon koko ensimmäisen opetusjakson ajan. Lounaan jälkeen teimme ryhmätyöt. Eli pastorit jaettiin ryhmiin, jossa he saivat vastata kysymyksiin ja palvella toinen toisiaan. Kysymykset liittyivät syntien tunnustamiseen, vaikeisiin alueisiin, joihin toivottiin Herran tarttuvan, Pastoruuden kipupisteistä jne. Saimme jälleen nähdä, miten Herra toimi. Moni vapautui ja henkivallat manifestoituivat. Kahleet kirposivat. Tämä ensimmäinen päivä oli alustus konferenssin toiseen päivään ja pääviestiin.

Toisena päivänä opetin kaikkein pyhimmästä, salaisesta piilopaikasta Psalmin 91 kautta. Ja lopuksi palvoimme Jumalaa tuomamme palvontamusiikin avulla.
Nämä olivat paikallisille pastoreille aivan uusi juttu. Suurin osa heistä ei koskaan ollut tehnyt ryhmätöitä, joissa keskustellaan ja ratkotaan tiukkoja, henkilökohtaisia kysymyksiä. He eivät myöskään olleet kokeneet syvää palvonnan tilaa.
Saimme seminaarin päätyttyä paljon todistuksia vapautumisista, jota heille oli tapahtunut. He pyysivät meitä tulemaan vielä tänä syksynä uudelleen, jolloin he yhdessä haluaisivat koordinoida ja järjestää suurkokoukset sekä suuremmat herätyskokoukset.

He myös pyysivät, josko voisimme tulla Keniaan vähintään kaksi kertaa vuodessa heitä opettamaan ja osa myös pyysi meitä perustamaan Kisumuun raamattukoulun, jossa opetettaisiin nimenomaan Pyhän Hengen ja voimaevankeliumin alueita. Lupasin ottaa asian rukouslistalle.


06.05.2009 – Katupoikien laulu

Tänään on vuorossa kaupunkikierros. Kiersimme aamupäivällä Kisumussa ja hoidimme asioita. Tankkasimme vesivarastot, kävimme vaihtamassa rahaa, maksoimme majoituksen jne.

Iltapäivällä menimme tapaamaan katulapsia.

Key to Life-seurakunta tekee, Pastori Geoffreyn avustuksella, töitä katulasten parissa. He käyvät tapaamassa lapsia säännöllisesti ja evankelioivat heitä sekä silloin tällöin vievät heille ruokaa.

Pastori Geoffrey oli kiertänyt Kisumua ja koonnut katulapset yhteen urheilukentän viereiselle nurmikolle. Alun perin lapsia tuli vain kuusi, mutta sitten sana alkoi kiertää ja lopulta poikia oli kaiken kaikkiaan 50.

Moses, joka on Pastori Geoffreyn toinen mentoroitavista, tuli meidän kanssamme ostamaan katulapsille maitoa ja leipää. Ostimme 25 pakettia leipää ja 50 maitotetraa.

Sain julistaa pojille evankeliumia. Lopulta palvelimme erityisesti niitä lapsista, jotka olivat sairaita tai joita oli pahoinpidelty pahoin (tikkejä päässä, muodottomaksi hakattuja kasvoja, mätiviä haavoja jne). Kun kutsuimme poikia sisään pelastukseen, lähes 50 kättä nousi. Alfred, joka tulkkasi minua, tulkkasi syntisen rukouksen kiswahiliksi, jota kaikki ymmärsivät ja kykenivät toistamaan.

Saimme kuulla, että koolla oli useampi jengi, jotka normaalisti eivät ole toistensa kanssa missään tekemisissä. Jengit ovat hyvin vihamielisiä, raakoja ja väkivaltaisia, ja normaalisti kaikki ihmiset karttavat heitä. Suurin osa heistä oli liimanhaistelijoita tai käyttivät miraa (pureskeltava kasvi, jota yleisesti käytetään Afrikassa huumeena). Mutta kun tulimme paikalle tuomisiemme kanssa, olivat pojat jo nurmikolla yhdessä yhtenäisesti, mutta omissa ryhmissään nätisti, sulassa sovussa, vierekkäin.

Pojat saivat esittää meille myös kysymyksiä, ja osa heistä tuntui olevan erittäin älykkäitä. Joten kysyin, miten he ovat sinne joutuneet. Osan vanhemmat olivat kuolleet AIDS:n ja heidät oli annettu isovanhempien huostaan, jotka olivat sitten kuolleet ja lapset olivat jääneet oman onnensa nojaan. Osalla pojista oli alkoholisoituneet ja osalla väkivaltaiset vanhemmat. Osa pojista oli tullut kadulle vain huviksi tai jännityksestä. Suurimmalla osalla oli takanaan tragedia tai tragedioita.

Kun jengien johtajilta kysyttiin, jos heillä olisi yksi toive, niin mikä se olisi. Jokainen pojista sanoi, että he haluaisivat talon, asunnon, asuntolan, josta käsin he voisivat alkaa etsiä töitä tai opiskella. Mutta nyt kun ei ole kotia, ei ruokaa, menee aika ja mahdollisuudet ”hampparointiin” ja/tai ”liimanhaisteluun”.

Tämä on asia, jota tulee rukoilla. Olisiko meillä halua ja mahdollisuuksia ostaa maata ja rakentaa talo, joka olisi päihteetön. Joka sinne tahtoisi, tulisi olla päihteistä vapaa ja osallistua joko opetusohjelmaan tai ammattikoulutukseen, jota talossa voitaisiin pojille järjestää. Ideoitahan meiltä varmasti löytyy, mutta löytyykö rahoitusta? Tämä on asia, jonka sain sydämelleni ja jota aion rukoilla.

Hauskaa on se, että tämän katulasten tapaamisen jälkeen, saimme heiltä huomiota myös kaupungilla kävellessämme. He huusivat Tinaa ja tulivat meitä kädestä pitäen tervehtimään. Pastori Geoffrey sanoi, että meillä ei ole mitään hätää kulkea Kisumun katuja, koska meillä oli poikajengit suojanamme, ne samat pojat, joille saimme kertoa Jeesuksesta ja joille saimme tarjota ehkäpä juuri tuon viikon ainoan aterian.

07.05.2009 – Jeesusta ovelta ovelle ja sairaalavierailu

Saimme hämmästyä siitä, kuinka meidät otettiin Kisumussa, Manyattan-kylässä, lämpimästi vastaan kodeissa, joissa kävimme evankelioimassa. Saimme rukoilla monen sairaan puolesta ja kaikki muut tapaamamme ihmiset, paitsi yksi huumeissa ollut mies, antoi elämänsä Jeesukselle.

Sain 27.05.2009 Pastori Geoffreyltä viestin, jossa hän kertoi, että nämä kodeissa vierailut ovat tuoneet paljon väkeä heidän seurakuntaansa. Moni on tullut jäädäkseen ja moni on myös käynyt (ohjeidemme mukaan) antamassa todistuksensa parantumisista.
Saimme rukoilla ripulien, kuumeiden, taloudellisten ongelmien sekä kokonaisten perheiden puolesta. Todistuksia on annettu täydellisistä parantumisista tai siitä, että Herra on koskettanut yllättävällä taloudellisella avulla. Saimme nähdä mitä oikein on voimaevankeliumi. Profetian lahja ja tiedonsanat toimivat ja ihmiset hämmästyivät, sitä, miten Jumala tiesi heidän asiat, ennen kuin he olivat meille mitään sanoneet.

Sairaalavierailu

Iltapäivällä lähdimme Kisumun aluesairaalaan, johon meille oli järjestetty lupa sairaalavierailuun, kahdeksi tunniksi.

Menimme naisten osastolle, joka oli valtavan suuri huone, joka oli täynnä naisia. Vain yksi sängyistä oli tyhjänä, muut paikat olivat täynnä.

Saimme rukoilla malariapotilaan puolesta. Naisen, jolla oli maksassa reikä. Nuoren tytön, jolla oli sahaava kuume ja kouristuksia. Naisen, joka oli keuhkojensa vuoksi sairaalassa. AIDS-potilaan, joka ei suostunut syömään, juomaan eikä lääkitykseen. Ripulipotilaan puolesta, joka oli ollut sairaalassa jo kaksi viikkoa. Niska- ja selkäsäryistä kärsivän naisen puolesta. Nuoren naisen, joka oli menettänyt näkönsä ja hänellä oli kovia kipuja joka puolella vartaloa, mutta ei tiedetty, mikä naista vaivasi. Mielipuolipotilas, joka oli halvaantunut ja joka oli ollut sairaalassa jo 5-vuotta. Musliminaisen tyttären puolesta, jolla oli malaria. Selkävaivoista kärsivän naisen puolesta, joka ei kyennyt istumaan.

Reikä maksassa oleva nainen – kipu lähti ja hän piristyi rukouksemme jälkeen niin paljon, että nousi sängyssä istumaan ja vilkutteli hymyillen meille lähtiessämme.
Sahaava kuume ja kouristukset lähtivät ja tytön olo koheni silmissä. Kotiutus tapahtui jo samana iltana.

Keuhkoista sairaalassa ollut alkoi kehotuksestani hengittämään syvään ja vapautui kaikista keuhkovaivoistaan ja nousi istumaan, eikä maannut enää, vaan istui ja hymyili onnellisena.

AIDS-potilaan mieli rauhoittui ja hän alkoi ensin juoda itsenäisesti, omakätisesti tetrasta kiinni pitäen maitoa ja lopulta hän suostui syömään banaania.
Ripulipotilas piristyi ja vatsakipu lähti.

Niska- ja selkäsärky lähti ja nainen pystyi nousemaan ylös sängystä ja istumaan normaalisti.

Näkönsä menettänyt ja kokonaisvaltaisesta kivusta kärsivä nainen rauhoittui laulustani, alkoi syödä ja kivut lähtivät.

Mielipuolipotilaan järki palasi ja kun kosketin hänen jalkaansa, hän ”heräsi”, alkoi kikattaa ja yhtäkkiä hän sanoi, että se tuntui todella hyvältä. Hän alkoi liikuttaa halvaantunutta jalkaansa ja kättänsä. Hän nousi istumaan ja ennen kuin lähdimme pois sairaalasta, näimme halvaantuneen kävelevän. Hän sanoi, että kun hän pääsee pois sairaalasta, hän kertoo kaikille, mitä Jeesus on hänelle tehnyt.

Musliminainen näki nämä ihmeet ja hän ilmoitti, että hän haluaa tulla uskoon. Äiti antoi elämänsä Jeesukselle ja pyysi meitä rukoilemaan malariaa sairastavan tyttärensä puolesta.

Selkäkivuista kärsinyt nainen, joka ei pystynyt liikkumaan, nousi istumaan ja kipu lähti.

Rukoilimme n. 15 henkilön puolesta, joista 12 tuli kirkkaasti uskoon. Suurin osa ihmisistä, joita palvelimme oli sairaalassa ja loput olivat heidän sukulaisiaan.
Sain 27.5.2009 viestin Pastori Geoffreyltä, että he olivat vierailleet sairaalan osastolla, jossa palvelimme. Ja kaikki muut, paitsi yksi potilas, olivat päässeet kotiin.

Tämä kaksituntinen sairaalavierailu venyi viisituntiseksi eivätkä vartijat keskeyttäneet työtämme vaan katsoivat silmät pyöreinä, mitä Jeesus teki. Lopulta päästivät meidät jo lukituista ovista ulos sairaalan osastolta.

08-10.05.2009 – Nyamiraan - Teeviljelmille

Nyamirassa suunnitelmat muuttuivat. Pastoreiden seminaarin sijaan pidimmekin herätys/parantumis-kokouksia.

Saavuimme Nyamiraan perjantaina 8.5. Meidät oli majoitettu erään teetehtaan johtajan (joka oli luopunut talostaan tulomme tähden) bungaloviin, taloon, jossa oli aivan mielettömän upea puutarha. Puutarhassa kasvoi banaanipuita, passionhedelmä- ja avokadopuu. Sinne oli istutettu perunoita ja kasveja, joista tehdään sukumawikiä. Naapurin kanatkin juoksivat pihalla ja joskus villiapinatkin vierailivat varastamassa banaanipuista banaanit.

Talossa oli monta huonetta ja oikea vessa. Suihkusta tuli pelkkää kylmää vettä, mutta paikalliset toivat meille joka ikinen aamu kanisterillisen kuumaa vettä peseytymistä varten.

Täällä sain siedätyshoitoa ötökkäkammooni. Keittiössä oli todella paljon torakoita, jotka kyllä sieltä myrkytettiin pois. Tuloiltana käydessämme nukkumaan, rukoilin, että Herra pitäisi kaikki ötökät makuuhuoneen ulkopuolella. Oli meillä kyllä sähköllä toimiva karkotin ja hyttysmyrkkyä, mutta rukoilin silti, koska torakat ällöttivät. Uskon, että Herra näin teki, koska nukuin yöni kuin pieni vauva.

Ensimmäinen ulkoilmakokous pidettiin saapumispäivänämme 8.5. illansuussa. Väkeä oli valtavasti. Saimme olla todistamassa Jumalan sanan voimaa, kun nuori mies juoksi jo ennen alttarikutsua eteen ja vapautui henkivalloista. Hänellä oli heimoketjut ja –kahleet kaulassa, käsissä sekä jaloissa ja hän jätti ne alttarille. Seuraavana päivänä hän antoi väkevän todistuksensa ja kertoi, että hänellä oli alkoholiongelma ja että hän oli käynyt useita kertoja rukoiltavana ja vasta ”valkoisen naisen” rukoiltua hänen puolestaan, hän vapautui. Saimme seuraavana päivänä kuulla muitakin todistuksia siitä, mitä Jeesus teki.

9.5 pidettiin kolme kokousta. Ensimmäinen oli aamupäivällä, toinen iltapäivällä. Nämä molemmat olivat herätyskokouksia vai pitäisikö sanoa parantumiskokouksia… Väkeä tuli kerta kerralta enemmän eivätkä he olisi mahtuneet kaikki kirkkoon, joten viisautta oli järjestää kokoukset ulkoilmassa. Illalla klo 20 alkanut kokous pidettiin kirkossa.

Kiipesimme mäelle, jossa kirkko sijaitsi, pimeässä. Apunamme oli vain yksi taskulamppu. Kirkko oli täynnä väkeä. Tiedonsanat toimivat ja sain Herralta ohjeet, kuinka tulee toimia. Herra paransi vatsavaivoja sekä ihmisiä, joilla oli hengitysvaikeuksia ja yskää. Moni addiktoitunut myös vapautui.

10.5 oli sunnuntaikokous, jossa opetin pelastuksesta, parantumisesta sekä vapautumisesta… SOZOsta. Huomasin, että heillä ei ollut raamattuja ja pastoreidenkin raamatut olivat surkeassa kunnossa, joten päätin lähettää tekstiviestejä pastoriystävilleni Suomeen, josko joku tuntisi jonkun Gideon-kontaktin ja josko Gideoneilta saisi apua näihin köyhiin kyliin raamattujen muodossa. Tämä raamattuhanke on vielä vaiheessa…. Jos tiedät/tunnet kontakteja, ota Tinaan yhteyttä 050-533 9303.

Tiesitkö, että parhaimmilla teenpoimijoilla saattaa päiväansio nousta jopa kahteen euroon (2€). Yhden perusraamatun hinta on yli 9€, eikä näillä suurperheillä ole varaa ostaa raamattua. Ja jos sellainen jostain onnistutaan saamaan, sitä käyttää jokainen perheenjäsen ja sitä luetaan yhdessä. Jos joku aikuinen ei osaa lukea, lukevat lapset raamattua ääneen muille perheenjäsenille. Ja jos raamattu on ”vääränkielinen” eli englanninkielinen niin lapset pystyvät sen auttavasti kääntämään kiswahiliksi, koska opiskelevat koulussa englantia jo 3-vuotiaasta lähtien, (jos perhe pystyy lapsen lähettämään kouluun opiskelemaan).

10.5 illansuussa palasimme takaisin hurjalla matatu-kyydillä Kisumuun.

11.5 asioiden hoitoa ja evankeliumin julistusta kodeissa

10-11.5 välisenä yönä jouduimme vaihtamaan hotellia, koska palattuamme Kisumuun, olimme täysin punaisen pölyn peitossa ja hotellistamme oli vedet poikki, emmekä päässeet suihkuun emmekä siistiytymään. Vessakaan ei luonnollisesti toiminut, kun vettä ei tullut lainkaan. Joten ei muuta kuin pakkaamaan. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja otimme suunnan erääseen Kisumun hienoimmista hotelleista.

Saavuimme tähän hienoon hotelliin kaatosateessa, punaisen pölyn, joka oli sutannut vaatteemme ja kasvomme värittäminä sekä kolmen matkalaukun + käsimatkatavaroiden kanssa ja otimme huoneen yhdeksi yöksi.

Tässä hienossa hotellissa oli kylpyamme, joten kiitimme suihkusta ja ammeesta Herraa. Saimme nukkua yömme hyvässä sängyssä ja nautimme runsaan eurooppalaistyyppisen aamiaisen hotellin kauniissa aamiaissalissa.

11.5 saimme aamupäivän vapaata, vaihdoimme edullisempaan hotelliin matkamme loppuajaksi ja sen jälkeen menimme katsomaan Kisumun nähtävyyksiä esim. Kansallismuseoon, joka oli valtava elämys. Opimme paljon LUO-heimosta ja heidän traditioistaan. Tämä museovierailu sai minut ymmärtämään jotakin vapautumisista, joita tapahtui Kisumun pastoreiden konferenssin ensimmäisenä päivänä.

Kävimme katsomassa Jumalan ihmeitä, kiviä, jotka oli ikään kuin pantu päällekkäin. Ne eivät siis olleet kivikasoja vaan isoja pyöreitä kallionpalasia, joita oli pinottu päällekkäin kuin torniksi. Kivet olivat pyöreitä kuin vesi ne olisi hionut, mutta merta ei Kisumun lähellä ole lainkaan (on vain Victoria järvi). Herran huumorintajua.

Kävimme myös päiväntasaajalla. Sanoin Arille ennen matkaamme, että Herralla on meille taatusti jokin yllätys. Ja se oli selkeästi tämä vierailu päiväntasaajalla ja ihmeellisesti pinotut kivet. Herra näytti, että kaikki on Hänelle mahdollista. Siirtää meidät, ei pelkästään keskelle maapalloa, vaan keskelle Taivasten Valtakuntaa, näkemään ihmeellisiä taivaallisia asioita niin kuin maanpäällisiäkin.

12.05.2009 – Evankeliointia

Pidimme aamupäivän vapaata ja kiersimme Kisumun nähtävyyksiä. Kävimme myös tekemässä tuliaisostoksia (teetä, kahvia, paikallisia makeisia jne).

Toin mukanani Afrikkalaisia koruja, joita myyn kauneusstudiossani ja joista kerään rahat toimitettavaksi lapsille koulukirjoja ja vihkoja varten. Koruista saadut rahat menevät täysin lyhentämättöminä lapsien hyväksi.

Iltapäivällä kiersimme jälleen kodeissa. On mahtavaa nähdä, mitä Herra tekee!

13.05.2009 – Evankeliointia

13.5 lähdimme aamupäivällä liikkeelle mennäksemme evankelioimaan koteihin. Meidät otettiin jälleen ilolla vastaan. Talojen asukkaista antoi elämänsä Jeesukselle kaikki muut paitsi yksi. Saimme rukoilla sairaiden puolesta sekä murtaa perinteisen noitakirkon langettamat kiroukset erään naisen yltä ja nainen pääsi täysin vapaaksi siteistä, jotka häntä oli pitänyt paikoillaan. Tämä nainen tuli kirkkaasti uskoon.

Siirryimme toiselle puolelle Manyattan aluetta ja menimme kotiin, jossa oli n.40-vuotias äiti ja kaksi teini-ikäistä, opiskelevaa poikaa. Nuorempi kävi yläastetta ja vanhempi, lukiota. Tämä nainen kertoi, että oli ollut todella sairas, eikä ollut pystynyt nousemaan sängystään lainkaan. Sitten hän oli viimeisillä voimillaan kävellyt Key to Life kirkolle herätyskokouksiin toukokuun alussa, kuultuaan valkoisesta naisesta, joka julistaa Jeesuksesta, joka parantaa. Hän oli istunut penkissä kuuntelemassa julistustani ja Herra oli koskettanut naista penkissä ja nainen oli parantunut. Hän kertoi, ettei sen jälkeen ole enää ollut sängyssä makaamassa vaan voimat ovat alkaneet palautua ja hän on ollut siitä lähtien jalkeilla. Tämä on suuri kiitosaihe!

Sillä… Nuorempi hänen pojistaan ei voinut käydä koulua, koska nainen oli sairas, eikä voinut tehdä töitä, jotta olisi saanut koulumaksut maksettua. Joten Herra paransi naisen ja poika pääsee jälleen kouluun. Puhuin myös uskoa naisen elämään. Kerroin todistukseni Jumalan kutsusta elämässäni sekä pojistani, JPstä ja Joonaksesta, jotka ovat aika samanikäisiä. Tämä perhe, äiti ja pojat, antoivat elämänsä Jeesukselle.

Olimme liikkeellä koko päivän ja palasimme hotellille vasta kun aurinko oli mennyt mailleen ja pimeä oli tullut.

14.05.2009 – päätösjuhla

Jäähyväiset on aina vaikeita. Meillä oli aivan ihana, epävirallinen, kokous. Sali oli täynnä Key to Life seurakunnan jäseniä, joista jokainen olisi halunnut sanoa meille jotakin kaunista. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti. Ari ja minä kiitimme heidän vieraanvaraisuudestaan ja kerroimme, millaisia uusia ja eksoottisia kokemuksia he meille tarjosivat. Heillä oli ihan älyttömän hauskaa kun kerroimme Suomalaisten ja Kenialaisten kulkuvälineiden eroavaisuuksista sekä ruokailutottumuksista ja tavasta laittaa ruokaa.

Jäähyväisjuhla oli erittäin lämmin. He olivat halunneet muistaa meitä lahjoin, joten saimme kangasta, kortteja, afrikkalaisia paperista punottuja punoskoruja, korkeista ja rautalangasta tehtyjä koruja, Afrikka-aiheisia koristeita, kirjanmerkkejä jne. Näitä tuotteita myös myymme ja keräämme varoja Key to Life seurakunnan lapsille, heidän koulutukseensa.

15.05.2009 – Kisumu-Nairogi-Muranga

Kuten jo tullessa päätimme, ettemme palaa Nairobiin linja-autolla vaan lentäen. Kävimme muutamaa päivää aikaisemmin ostamassa lentoliput (46€/lippu) ja lensimme aamukoneella Kisumusta Nairobiin Kenya Airlinesin upealla, uudella koneella. Lentomatka kesti vain 45 minuuttia.

Olimme aamupäivällä Nairobin kentällä, jossa Pastori Kamau vaimonsa ja pastoritiiminsä kanssa oli meitä vastassa.

Olimme saaneet Suomalaiselta Eevalta toimeksiannon viedä Pastori Kamau kirjakauppaan ja ostaa hänelle raamattu. Ostimme kaksi selitysteos-raamattua, sekä muita kirjoja, heidän tarpeensa mukaan.

Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti Murangaa, josta meille oli varattu huone Guest Housesta. Huone oli pieni, jossa oli kaksi sänkyä. Se, mitä arvostin, oli oikea vessanpönttö. Siinä ei ollut ”istuinlauteita”, mutta ei mitään väliä, koska oli oikea pönttö, jossa voi totutulla tavalla tehdä tarpeensa (ne reijät on oikeesti ihan kamalia).

Pidimme Guest Housesta, joka oli todella huokeahintainen 10€/vrk sisältäen aamiaisen. Suihkukin löytyi ja se toimi moitteettomasti. Guest House oli pieni ja idyllinen ja sen ravintola oli perin afrikkalainen.

Ravintolan perällä oli kanakopit. Osaa kanoista pidettiin munia varten ja osa kasvatettiin ruoaksi. Kun joku tilasi kanaa, haettiin kanakopista ruoka tuoreena. Ei tarvinnut pelkää kylmäketjun katkeamista, koska kanat olivat tuoreita. Söimme koko matkan ajan, täysin paikallista ruokaa: riisiä, ugalia, sukumawikiä sekä lihaa ja kanaa. Kanasta me olemme tottuneet syömään vain tietyt osat, mutta Afrikassa kana valmistetaan ja syödään kokonaan.

Tämän matkan erikoisuuksia oli mm se, kun Ari söi kanan ruokatorvea sekä jalkaa (siis sitä, missä on kynnet ja millä kana astuu ja joka näkyy kuvassa). Söimme myös jotakin kanan sisäelintä, joka ei ollut maksa, eikä munuainen, eikä keuhkot…. En tiedä mitä se oli, enkä oikeasti halua edes tietää. Se oli hyvän makuista ja pehmeää.

Kävimme pitämässä tervetuliaispuheen kirkossa ja meidät esiteltiin seurakuntalaisille. Sen jälkeen kiersimme kirkkoa sekä kävimme Pastori Kamaun kotiin tutustumassa. He kertoivat, kuinka eräs suomalainen järjestö ja jotkut suomalaiset ovat tukeneet heidän seurakuntaansa taloudellisesti ja niillä varoilla on voitu ostaa kirkkoon ovet ja ikkunat, rakentaa kaivo, laajentaa Pastori Kamaun taloa ja hankkia aurinkopaneeli, josta saadaan Pastorin taloon valot ja tarvittaessa, akkua siirtämällä, kirkkoonkin.

Nyt on vuorossa orpokoti-projekti eli Pastori Kamau kerää varoja orpokodin rakentamiseen. Itse olen enemmän kotisijoituksen kannalla. Eli lapset sijoitetaan koteihin, joita seurakunta voisi tukea ruoka-avulla. Silloin lapset kasvaisivat kodinoloisessa ympäristössä eikä laitoksessa, joka kuitenkin on melkoisen kliininen laitos.

Olemme saaneet paljon käytännön kokemusta lapsista, jotka ovat sijoitettuna koteihin: Olen itse ollut sijaisäitinä 90-luvun alussa, silloin 6-vuotiaalle pojalle, jonka äiti oli kehitysvammainen. Samoin Pastori Geoffreyn seurakuntalaiset ovat ottaneet koteihinsa asumaan AIDS-orpoja ja näitä perheitä tuetaan taloudellisesti, jotta he pystyvät kasvattamaan ja ruokkimaan myös sijoitetut lapset. Tällaista tapaa suositaan ympäri maailmaa.

16.05.2009 – Herätyskokoukset Kamagutassa, Murangassa

Kamagutassa pidettiin kaksi herätyskokousta peräjälkeen. Välissä oli lounastauko, jolloin kaikille osallistujille tarjottiin ruoka.

Saimme olla todistamassa ruokkimisihmettä. Pastorin vaimo kertoi minulle, että heillä on ongelma. Ruokaa on valmistettu vain 200 hengelle ja paikalla oli yli 500 henkeä. Rukoilin ja sanoin, että Herra tulee tekemään ruokkimisihmeen, eli kaikki tulevat ravituksi ja ruokaa jää vielä ylikin.

Näin tapahtui! 200:lle hengelle varattu ruoka riitti yli 500 hengelle ja loput ruoasta tarjottiin seuraavana päivänä kirkkoväelle.

Saimme kokea voimakasta Jumalan läsnäoloa. Sairaita parani ensimmäisen kokouksen aikana todella runsaasti ja saimme lounaan jälkeen kuulla todistuksia siitä, mitä Herra teki.

Näimme konkreettisia selkien ja jalkojen parantumisia. Vanhukset ja vaivaset, jotka tulivat keppien kanssa, lähtivät ilman niitä hypellen. Masentuneita ja alaspainettuja ihmisiä Herra nosti niin, että suru vaihtui iloksi. Monet henkivallat irrottivat otteensa ja manifestoituivat ja joutuivat lähtemään. Jeesuksen nimessä ajoimme ulos riivaajahenkiä. Saimme myös johdattaa monia ihmisiä pelastukseen.
Sana näistä väkevistä parantumiskokouksista kiiri ympäristössä suusta suuhun ja jo toiseen kokoukseen tuli niin paljon ihmisiä, etteivät he mahtuneet kirkkoon sisälle vaan he istuivat kirkon ulkopuolella nurmikolla ja tulivat sisään vasta alttarikutsun kuultuaan. Alttarilla oli valtava väentungos, mutta kaikki saatiin palvelluksi.

Kokoukset kestivät käytännöllisesti katsoen koko päivän ja vasta pimeän tultua palasimme Guest Houseen. Nautimme illallisen ja suorilta nukkumaan, jotta seuraavana aamuna jaksaa nousta ylös.

17.05.2009 – yli viisi tuntia Sunnuntain jumalanpalvelusta

Lähdimme aamusta liikkeelle. Aloitimme sunnuntain kokouksen normaalein menoin, ylistyksellä. Pastorit esiteltiin toinen toistensa jälkeen, he, jotka olivat paikalla. Jokainen sai esittää kiitoksensa ja todistaa uskostaan.

Sitten minut kutsuttiin esiin julistamaan ja palvelemaan. Ihmisten määrä kasvoi päivä päivältä, joten aikaa kului palvelemiseen. Tiedon sanat toimivat ja useita ihmisiä tuli esiin. Esiin kutsuttiin myös sairaat ja ne, jotka eivät vielä tunteneet Jeesusta. Tämän jälkeen oli lounastauko, ja kokousväelle tarjoiltiin edellisenä päivänä ylitsejäänyttä ruokaa ja kaikki heistä tuli ravituksi, joten saimme nähdä 12 ylimääräistä koria, jotka kerättiin talteen edellisen päivän ruokkimisihmeestä.
Lounaan jälkeen kuulimme todistuksia siitä, mitä Herra teki. Jalkoja ja selkiä parani, keuhkovaivat, hengitysvaikeudet, yskät lähtivät, vatsat rauhoittuivat, riivaajat lähtivät ja ihmiset saivat vapauden.

Todistusten jälkeen nautimme ehtoollisen ja ehtoollisen jälkeen oli lasten siunaus.
Lapset annettiin syliini ja laskimme Arin kanssa kätemme vauvojen ja lasten päälle. Julistimme Jumalallista menestystä heidän elämäänsä. Vauvoja ja lapsia oli useita kymmeniä.

Sain juuri 29.5 viestin Pastori Kamaulta, että heidän seurakuntansa jäsenmäärä oli kasvanut kokoussarjan jälkeen. Kokoussarjaan osallistuneiden pastoreiden seurakunnissa on annettu lukuisia todistuksia siitä, mitä Herra teki kokoussarjan aikana. Monet parantuivat, pelastuivat ja vapautuivat. Perhetilanteet ovat muuttuneet ja ihmisten mielet ovat kohentuneet. On syntynyt uusi toivo!
Kiitos Jeesus, mitä Sinä teet!

Sunnuntai-iltana 17.5 palasimme Nairobiin. Olin varma, että Herra järjestää meille huoneen Hotelli Ambassadorista, joka on hyvin suosittu mustien hotelli Nairobin keskustassa. Samana iltana sain tekstiviestin Pastori Geoffreyltä, kun istuimme autossa matkalla Nairobiin, että meille on järjestynyt ko. hotellista huone. Olin aiemmin päivällä sanonut Pastorille ja Arille, että minulla on sisäinen varmuus siitä, että me tulemme yöpymään tässä hotellissa.

Hotellin työntekijät olivat erittäin palveluhenkisiä ja kohteliaita.
Olin toivonut, että voisimme mennä Arin kanssa syömään samaan ravintolaan, jossa kävin v. 2006 syömässä erilaisia, eksoottisia lihoja. Tämä ravintolareissu olisi minun 1-vuotis hääpäivälahja Arille.

Hotellin receptionin Nainen järjesti meille lähtöpäivänä pöydän Carnivore- ravintolassa, jossa saimme nauttia ihanan aterian yhdessä, ilman hälinää ja ihmispaljoutta. Eksoottisin liha, jota söimme, oli krokotiili. Ari tykkäsi siitä tosi paljon. Se kieltämättä oli ihanasti maustettu ja vaaleaa lihaa, kuin kana. Ravintola on kaiken kaikkiaan hyvin eksoottinen. Siellä lihat ovat paistumassa Maasai-heimon keihäissä, niinkuin lihat ovat vartaassa, suuren grillin päällä. Tarjoilijat kulkevat pöydästä pöytään ja leikkaavat sinulle keihäässä olevasta lihasta paloja.

Jokaiseen pöytään tuodaan tarjotin, jossa on useampi taso. Tasoilla on pieniä kippoja, joissa on erilaisia yrttejä, kastikkeita ja liemiä eri lihoille. Tarjottimen päällä on lippu.

Lippu kaadetaan eli nostetaan tarjottimesta pöydälle antautumisen merkiksi. Antautuminen tarkoittaa sitä, ettei jaksa syödä enempää. Jos lippu on paikoillaan tarjottimen nokassa, tulevat tarjoilijat yhä uudelleen ja uudelleen ja tarjoavat sinulle lisää ja lisää ja lisää, niin pitkään, kunnes olet kaatanut lipun ja antautunut.

Carnivoren jälkeen palasimme ”yksityistaksillamme” hotelliin ja pakkasimme tavarat lentoa varten. Koneemme lähti kohti Suomea klo 22.10. Yölento sujui mainiosti hereillä… Jostakin syystä en pystynyt nukkumaan kuin tunnin pätkissä. Katselin hassuja elokuvia ja torkuin välillä. Amsterdamissa olimme n. klo 6 aamulla.

Onneksi olin ottanut tietokoneen mukaan, joten ostin aikaa kentältä ja luin sähköpostit ja päivitin blogin. Kotona olimme 19.5 n. klo 15.00.

Rukoilemme, että Herra lähettäisi meidät pian Keniaan uudelleen.

Seminaari- ja rukousmatka 03-10.07.2008 Harrogate, England

Terveiset Harrogatesta, Englannista!

Harrogate Outpouring 4-6.7.2008

Tulimme Harrogataeen 3.7.08 illansuussa. Lensimme Helsingistä Manchesteriin, josta jatkoimme junalla matkaa Mancesterin keskustaan ja vaihdoimme siellä Leedsin kautta Hulliin menevään junaan. Leedsissä oli viimeinen vaihto Harrogateen. Meillä ei juurikaan ollut odotteluaikaa asemilla vaan pääsimme suoraan sopivin vaihtovälein asemalta toiselle. Suuri kiitos oli Leedsissa myöhässä olleen junan.

Majoitumme ystävättäreni vanhempien luona. Tästä asunnolta on 20 minuutin kävelymatka Hotelliin, jossa seminaari pidettiin.

Secret Place Conference 2008

Aloitimme 4.7 väkevällä ylistyksellä, joka nousi suoraan jo sellaiselle tasolle, että profetaalinen voitelu vapautui. Ylistyksestä vastasi neljän miehen kokoonpano Yarden.

Illan pääpuhujana oli Jerame Nelson, joka on yksi Fresh Fire Ministryn yhteistyökumppaneista. Hän toimii profetaalisen julistuksen alueella. Hänellä toimii tiedonsanat sekä parantumisen voitelu. Jerame ei päässyt lainkaan opetukseen, koska Herra alkoi vuodattaa taivaallisista parantumisia sekä ihmeitä ja merkkejä.

Kuurot korvat saivat kuulonsa, kaihi lähti useiden ihmisten silmistä, käsiin ja jalkoihin asennetut metallit esim. jonkin onnettomuuden seurauksena sulivat aivan silmiemme edessä, kahdelta naiselta sulivat rinnassa olleet kasvaimet, kolmen ihmisen käsistä parani vaurioituneet hermoradat, fibromyalagia parani myös usealta ihmiseltä. Vaurioituneet polvet, jotka eivät koukistuneet kunnolla, paranivat. Ihmisiä vapautui peloistaan jne.

Tämä sama Floridan Outpouring on jo Englannissa ja ihan pian myös Suomessa. Odotamme mielenkiinnolla, mitä Herra täällä tekee!

Lauantaina 5.7 oli kolme kokousta: aamulla, päivällä ja illalla. Aamu- ja päiväkokouksessa
Mark Eshleman jakoi Taivaallisen laeista ja periaatteista. Opetus oli profetaalista ja erittäin syvää.

5.7 illalla puhui Jerame Nelson, joka opetti auktoriteetista sekä kevät- ja syyssateen merkityksestä eli jumalallisesta ajoituksesta sekä hengellisistä ajanjaksoista.

Ylistys oli pitkä ja mahtava. Se nousi tasolta toiselle. Herra paransi ja vapautti ihmisiä ylistyksen aikana. Oli aivan mahtavaa olla Pyhän Hengen vaikutuksen alla monta päivää ja saada väkevää opetusta.

Sunnuntaina pidettiin yksi kokous, jossa oli pääpuhujana Charlie Robinson. Hänellä on myös kansainvälinen palvelutyö. Olin lukenut hänen profiilinsa joskus muinoin ja nyt sain mieheni kanssa olla ensimmäistä kertaa kuulemassa häntä livenä.

Charlie opetti kuinka Jumala nopeuttaa asioita lopun ajassa.

Profetaalisen julistajan hyviä puolia on se, että sana on aina tuoretta ja hyvin pureskeltua. Sellaista ilmestystietoa, joka lisää ilmestystietoa. Vaikka opettaja opettaisi jostakin asiasta, Pyhä Henki valaisee jonkin toisen asian samaan aikaan tai vahvistaa jonkin sinulle jo puhutun asian. Aina tarvitaan vahvistus jonkin toisen ihmisen kautta siihen, mitä Jumala on jo sinulle rukouskammiossasi puhunut.
Olimme seminaarin jälkeen niin poikki, koska voimakkaan Jumalan Pyhän Hengen läsnäolon/voitelun alla oleminen on fyysisesti sitä, kuin olisi juossut maratonin.

Täytyimme Pyhällä Hengellä niin monta kertaa seminaarin aikana, että laskut menivät jo sekaisin.
Olin hiestä märkä kuin uitettu koira ja sain todellakin tuntea, että Jumala on kuluttava tuli.

Mielettömän upeaa oli myös se, että jokainen seminaariin osallistunut henkilö, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia, oli yhtä innostunut Jumalan läsnäolosta, kansakuntiin suuntautunut ja nälkäinen sekä janoinen Jumalan puoleen kuin me olemme. Tunsimme voimakkaan keskinäisen rakkauden ja sen kautta tulevan yhteyden (Apt. 4:32). Kaikki puhuivat kaikkien kanssa ja samoista asioista. Jokaisen päämäärä oli auttaa toista, kunnioittaa toista ja rakastaa toista. Olimme yhdessä hengessä, yksistä ajatuksista sekä yhdellä mielellä koolla Jeesuksen nimessä. Tästä syystä niin monia ihmeellisiä asioita ja voimallisia tekoja tapahtui Jeesuksen nimessä.

Rukous- ja lähetysmatka 08-24.04.2008 Jerusalem, Israel

Terveiset Jerusalemista!

Lähdimme ystävättäreni kanssa iltalennolla 8.4 kohti Israelia. Tarkoituksenamme oli rukoilla juutalaisten ja arabeiden puolesta, joita molempia löytyy Jerusalemin alueella. Minun omiin intresseihini kuului myös se, että Herra sanoi antavansa matkan aikana minulle joitain avaimia omaan henkilökohtaiseen elämääni.
Saimme majapaikan juutalaisten puolelta neljäksi ensimmäiseksi matkapäiväksi 9-13.4 ja lopun ajasta 24.4 asti vietimme arabipuolella, Profeettojen kadulla sijaitsevassa hostellissa.

Hostellissa majoittui samaan aikaan parisenkymmentä missionuorta ympäri USA:ta ja Kanadaa, sekä joitain satunnaisia reppumatkailijoita. Hauskaa oli se, että meistä asukkaista lähes kaikki oli kristittyjä ja asutimme erityisesti arabihostellin.

Kiersimme eri puolella Jerusalemia ja rukoilimme eri juutalaisryhmien puolesta. Kiersimme myös arabipuolella sekä vanhassa kaupungissa. Vierailimme mm. itkumuurilla, Salomonin pylväskäytävässä ja Succat Hallelilla, joka on 24/7 ylistyspaikka.

Herra vastaa rukouksiin
Herra on niin ihmeellinen! Ennen matkaani Hän sanoi, että tämän matkan aikana Hän tulee jälleen linkittämään minua joihinkin ihmisiin, jotka tulevat avaamaan ovia.
Olin jo jonkin aikaa rukoillut sitä, että miten ihmeessä toteutuu se, mitä Isä olet puhunut kansainvälisestä palvelutyöstä ja lähetys- ja rukousmatkoista eripuolille maailmaa?? Minulta puuttuu kontaktit vielä Lähi- ja Kaukoidästä sekä Latinalaisesta Amerikasta.

Tämän matkan aikana, Kiitos Herralle, Hän yhdisti minut henkilöihin, jotka ovat linkkini Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.

Succat Hallel
Joka päivä, ennen kuin lähdimme liikkeelle hostellista, rukoilimme, mihin paikkaan meidän tulisi juuri sinä päivänä mennä, jotta olisimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Ensimmäisenä maanantaina olimme ystävättäreni kanssa vierailemassa 24/7 ylistyspaikassa, Succat Hallelissa. Ihmettelimme ylistysvuoron vaihtuessa, kun ylistäjiä ei ollut yhtään. Näimme salissa naisen ja menimme juttelemaan hänen kanssaan. Kävikin selville, että nainen on suomalainen ja hän oli rukoillut, että tulisi jotain ihmisiä, ettei hänen tarvitsisi olla yksin rukoilemassa.
Kerroimme olevamme mm. ylistyksen johtajia Suomessa ja kysyimme, voisimmeko me ylistää siellä. Saimme luvan, mikä jo sinänsä oli ihan ihmeellistä, koska jokaisella ”watchilla” eli ylistys- ja rukousvuorolla on omat ylistäjät. Joten saimme kokea Jumalan ihmeen, että saimme mahdollisuuden ylistää Siinain vuorta vastapäätä.
Ystävättäreni otti ensimmäisen vuoron ja minä jälkimmäisen. Watchin jälkeen vetäjänä toiminut suomalaisnainen pyysi meidät takahuoneeseen, henkilökunnan tiloihin juttelemaan.

Sinänsä hauska juttu oli se, että tämä nainen oli katsonut internetin kautta TV7:a ja nähnyt siellä kuukauden kalastaja ohjelman ja tunnisti minut siitä. Lisäksi toinen hauska asia oli se, että minun poikani JP tuntee tämän naisen miehen. Tämä on Herran hyvää huumorintajua lähettää minut Israeliin, Jerusalemiin tutustumaan pariskuntaan, jotka ovat asuneet aivan lähellä meitä täällä Suomessa.
Jäimme juttelemaan ja rukoilemaan vielä yhdessä ja tapasimme myös hänen miehensä. Hänen miehellään oli seuraava ylistysvuoro bändinsä kanssa ja jäimme ylistämään, karkeloimaan ja rukoilemaan heidän kanssaan.
Ylistyksen aikana Herran Henki tuli voimallisesti päälleni ja Herra sanoi minulle, että tuo mies on sinun linkkisi Latinalaiseen Amerikkaan.

Ylistyksen jälkeen jäimme vieläkin rukoilemaan yhdessä ja juttelemaan ja he pyysivät meitä kylään seuraavana sapattina.

Sapattiateria
Sapattina menimme pariskunnan kotiin kaupan kautta ja halusimme siunata perhettä hankkimalla heille jääkaapin täyteen ruokaa ja muita tarvittavia tavaroita/tuotteita.
Valmistimme yhdessä ruokaa ja katoimme pöydän ja juttelimme, rukoilimme ja nautimme yhteisestä hetkestä. Herra kosketti minua voimakkaasti aterian aikana ja itkin sitä, että Herra on hyvä. Koin hyvin voimakasta yhteyttä tämän pariskunnan kanssa.

Sain mahdollisuuden jutella heidän kanssaan ja kerroin miehelle, mitä Herra oli Succat Hallelilla minulle sanonut. Mies sanoi, että hänellä on kontaktit lähes kaikkiin maihin Latinalaisessa Amerikassa ja minun tulee hänelle vaan ilmoittaa minne haluan mennä, niin hän järjestää sitten asiat/kontaktit siellä kuntoon.

Kiitin Herraa Hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan!
Ylistän Herraa Succat Hallelilla
Seuraavaksi maanantaiksi, Scandinavian Watchiin, saimme kutsun tulla johtamaan ylistystä. Ystävättäreni sai vatsataudin, joten lähdin matkaan yksin. Tällä matkalla tutustuin myös toiseen Suomalaiseen naiseen, joka asuu Jerusalemissa.

Ylistyksen johdin sekä suomeksi että englanniksi.
Tämä toinen nainen, johon tutustuin, taiteili kankaista upean taideteoksen (kuvan tästä löydät alta). Teoksessa oli kaikki ne elementit, joita koin Herran haluavan tuotavaksi esiin ylistyksessä. Olimme samassa virrassa, samassa Hengessä, yksissä ajatuksissa. Aivan mahtavaa!

Mandarin
Tapasimme ystävättäreni seurakuntaan kuuluvan miehen, joka asuu tätä nykyä Israelissa n. 2h ajomatkan päässä Jerusalemista.

Rukoilimme jälleen, mihin mennä ja mitä tehdä. Ystävättäreni koki, että hänen pitää soittaa tälle miehelle. Joten seisoimme Ben Yehudalla (kävelykatu) ja etsimme yleisöpuhelimen, josta voisi soittaa. Ystävättäreni soitti ja yllättäen Herra olikin tuonut tämän miehen Jerusalemiin ja hän kertoi olevansa juuri parhaillaan Ben Yehudalla. Joten siltä seisomalta sovimme tapaamisen ja menimme kahville.

Vietimme aikaa yhdessä, kävimme syömässä ja rukoilimme.
Tämä mies tutustutti meidät ystävättäreensä, joka on kotoisin Kiinasta ja työskentelee Jerusalemissa eräässä kiinalaisessa ravintolassa.

Tapasimme muutaman kerran ja juttelimme. Viimeisenä Jerusalemissa olopäivänä menimme ravintolaan, jossa nainen työskenteli, tapaamaan häntä. Söimme jotakin pientä ja juttelimme. Sitten nainen alkoi kertoa Kiinasta ja minä olin korvat höröllä ja kerroin, että Herra on puhunut minulle Aasiasta. Hän sanoi, että hän järjestää kun vain tietää, mihin siellä haluaisin mennä.

Ajattelin mielessäni, että tämä ei voi olla enää totta. Menen Israeliin, Jerusalemiin, avoimen taivaan alle rukoilemaan ja saamaan avaimia. Ja Herra antaa avaimet Aasiaan ja Latinalaiseen-Amerikkaan. Se on suurta Jumalan armoa! Kiitos Jeesus!

Lähetys- ja seminaarimatka 19-26.10.2007, Harrogate, England

Terveiset Harrogatesta, Englannista!!

Osallistuin 19-21.10 Miracle Night-konferenssiin Harrogatessa, jossa pääpuhujana oli Fresh Fire Ministryn Todd Bentley. Hän ja hänen tiiminsä, joka koostui sekä julistajista että profetaalisista rukoilijoista.

Viikonlopun aikana kuultiin monia todistuksia siitä, mitä Herra teki. Tässä on joitain niistä.

Nuori tyttö, jonka toinen jalka oli lyhyempi kuin toinen. Hänen puolestaan rukoiltiin ja jalka kasvoi. Hän tunsi jalassaan ensin kuin pientä kutinaa ja hän istui puhujakorokkeen reunalla. Minä istuin toisessa rivissä ja näin kuinka jalka kasvoi.

Kaksi kuuroa sai kuulonsa takaisin. He molemmat antoivat todistuksensa rukoilemisen jälkeen. Ja kuulon palautuminen oli selvä.

Useat ihmiset saivat hampaisiinsa kulta- ja hopeapaikkoja kokouksien aikana. Paikalla sattui olemaan hammaslääkäri, joka halusi tulla tarkistamaan todistuksen antavien suuta ja totesi paikkojen olevan ”ei normaalin hammaslääkärin” tekemiä.

Eräs mies antoi todistuksensa siitä, että hän oli ollut toisesta silmästään lähes sokea, hänen näkönsä palautui niin, että hän kykeni lukemaan selkeästi lähes sokeutuneella silmällään ja sain olla todistamassa hänen täydellistä parantumistaan.
Vanhemmalla naisella oli kasvain oikeassa korvassa, joka aiheutti kuurouden. Hän kävi kolmena päivänä rukoiltavana ja viimeisenä päivänä hän antoi todistuksensa, että hän tuntee, ettei korvassa ole enää samanlaista kasvaimen aiheuttamaa painoa, joka aiheuttaa kuurouden ja hän todisti kuulevansa. Oikean korvan kuuloa testattiin ja hänen kuulonsa oli palautunut.

Eräällä naisella oli auto-onnettomuudessa vaurioitunut käsi ja siihen oli laitettu lähes 20 metalliruuvia. Käsi oli täysin jäykkä, eikä rannetta tai kättä voinut kääntää esim kämmen ylöspäin lainkaan. Herra kosketti tätä naista kokoussarjan aikana ja käden liikerata palautui normaaliksi. Hän kykeni nostamaan käden ylös-alas, mitä hän ei myöskään ollut leikkausten jälkeen pystynyt tekemään.

Tämän lisäksi tapahtui useita muitakin parantumisia, kuten kivut lähtivät. Skolioosin vääntämä selkä suoristui. Ihmisiä, jotka olivat tulleet kokoukseen kainalosauvojen ja keppien kanssa, lähtivät kokouksista pois ilman niitä. Alttarille jäi myös useat silmälasit.

Kun Todd opetti uskosta, vapautui useat ihmiset demoneista opetuksen aikana ja rukouspalvelussa näimme kuinka noituuden kanssa tekemisissä olleet ihmiset pääsivät vapaaksi. Todistuksia kuultiin myös erilaisista addiktioista vapautumisesta ja useat todistivat myös masennuksen lähteneen.

Kuulimme myös aivan uskomattomia todistuksia taloudellisista ihmeistä ja niiden vastaanottamisesta: eräs mies kertoi antaneensa kylvösiemenensä kolehtiin, kaikki, mitä hänen lompakossaan oli, 18 puntaa. Seuraavana päivänä joku konferenssiin osallistujista, tälle miehelle tuntematon ihminen, tuli hänen luokseen ja sanoi, että Herra oli kehottanut häntä antamaan tälle miehelle 500 puntaa.

Eräs yksinhuoltajanainen antoi todistuksensa että oli laittanut kolehtiin 8 puntaa eli kaikki, mitä hänellä oli. Joku kokousväestä oli pysäyttänyt hänet käytävällä ja sanoi, että Herra kehotti antamaan hänelle timanttikaulanauhan. Tämä oli kultainen ketju, jossa oli amulettina 0,5 karaatin timantti.

Eräs nainen oli menossa sunnuntaina maksamaan hotellilaskuaan, mutta vastaanotto ilmoitti, että hänen ja hänen miehensä hotellilasku oli jo maksettu.

Eräs FFM-tiimiläinen jäsen sai profetaalisen laulun kokouksen aikana ja hänen päälleen tuli kultapölyä niin, että tuoli, jossa hän istui, säkenöi hänen siitä noustessaan. Näin tuolin, kun se siirrettiin rukouspalvelun alettua sivuun.

En ole koskaan aikaisemmin ollut sellaisessa kokouksessa, että saarnan aikana Herran Henki oli niin voimakkaasti läsnä, että ihmisiä juoksi kesken kokouksen heittämään rahaa alttarille. He veivät sinne seteleitä, shekkejä, koruja, kelloja….. tunkivat seteleitä puhujien housujen taskuihin ja paitojen rintataskuihin.

Meidän päällämme oli niin valtava rakkauden henki, että 500 hengen joukko, jotka olivat toisilleen ventovieraita, kättelivät ja halailivat toisiaan.

Ystäväni Ruth, johon lähetysmatkalla Tansaniassa tutustuin, oli seurakuntansa palvelutiimissä. Hän oli järjestänyt minulle aivan mielettömän ihanan paikan toisesta rivistä. Istuin suoraan Todd Bentelyn ja hänen tiiminsä takana, joten minulla oli täysin esteetön näköala puhujakorokkeelle ja sen eteen, jossa Todd palveli ihmisiä. Sain olla omin silmin todistamassa kaikkia näitä ihmeitä ja todistuksia niistä.

Lauantaina minut oli kutsuttu yhteisille illallisille Toddin ja hänen tiiminsä sekä Ruthin seurakunnan palvelutiimin kanssa. Hetkeä aikaisemmin Todd oli palvellut minua salissa, joten olin ilallisella vielä niin voitelun alla, ettei kukaan voinut tulla lähelleni, kun voimakenttä olisi kaatanut heidät.

Tapasin myös ystäväni David Tomberlinin, joka on tunnettu julistaja Kanadassa ja Usa:ssa sekä ympäri maailmaa. Hän palvelee yhdessä myös Toddin kanssa kun omilta puhujamatkoiltaan voi. Saimme ihanasti lopulta sunnuntaina aikaa jutella. Hän oli yrittänyt kahtena iltana tulla luokseni, mutta voitelun tähden hän ei voinut tulla lähelleni. Hän sanoi, että voitelun piiri on niin suuri, että hän ei kykene astumaan siihen sisään. Enkä minä pystynyt keskustelemaan, koska olin niin voimakkaasti Herran läsnäolossa. Eräs tuntematon nainen astui lähelleni ja alkoi itkeä. Hän sanoi, että ympärilläni on pyhyyden kenttä ja jos siihen astuu, ei voi puhua tai ajatella muuta kuin Herraa.

Lisäksi ilostuin valtavasti siitä, että Todd muisti minut (vaikka hän tapaa satoja tuhansia ihmisiä vuoden aikana). Hän kysyi, miten minun palvelutyöni Suomessa on lähtenyt käyntiin. Hän todellakin on lämmin ja aito persoona, joka kohtaa ihmisiä aidosti.

Tutustuin myös erääseen Saksalaiseen naiseen, joka oli tullut ystävineen konferenssiin. Herra sanoi minulle kirjapöydän luona, että mene tuon naisen luo ja anna hänelle korttisi. No minä tein työtä käskettyä ja esittelin itseni ja kerroin Herran sanoneen, että minun pitää tuoda hänelle käyntikorttini. Nainen alkoi nauraa ja kiitti kuuliaisuudestani. Hän kertoi, että Herra sanoi hänelle, että hänen pitää tulla tähän konferenssiin, koska Herra haluaa antaa hänelle kontakteja Afrikasta ja Euroopasta. Hän sanoi, että edellisenä iltana oli eräs Etelä-Afrikkalainen nainen tullut samoissa asioissa hänen luokseen, esitellyt itsensä ja antanut korttinsa ja kertoi Herran kehottaneen häntä niin tekemään. Jumala on niin ihmeellinen, että vaikka me itse emme ymmärtäisi, miksi meidän täytyy toimia tietyllä tavalla. Meidän ei tarvitsekaan tietää, vaan vain totella. Näin Herra vahvisti Saksalaista naista sekä minua (vaikka ajatus kortin viemisestä ventovieraalle tuntui minusta ihan hassulta).

Matka oli aivan mielettömän upea. Joka päivä oli hyvä sää. Aurinko paistoi, yhtään ei satanut eikä tuullut. Ilma oli samankaltainen kuin meillä täällä Suomessa tällä hetkellä.

Tapasin Ruthin, hänen lapsensa ja vanhempansa. Minua todellakin palveltiin.
Joka aamu Ruth toi minulle kahvit huoneeseeni, silläaikaa kun olin aamupesulla. Kun menin alakertaan, hän oli tehnyt minulle valmiiksi ihanat tyypilliset englantilaiset voileivät. Hän ei antanut minun tehdä muuta kuin olla, lukea, rentoutua ja rukoilla. Hän sanoi, Tina… Minä haluan siunata sinua!

Ja siltä minusta todellakin tuntui, että Herra minua siunasi Ruthin ja hänen perheensä kautta!

Kiitos sinulle, joka taloudellisella tuella mahdollistit matkani. Olen luvannut laittaa eteenpäin kaiken sen, mitä Herralta matkan aikana sain.

Matkakertomus Oklahoma 27.03-08.04.2007

Hyviä uutisia Oklahomasta
Matkustin Oklahoma Cityyn 24 tuntia ja saavuin perille 27.3 illalla n. 21.30 (aikaero Suomeen -8h). Menomatka sujui mutkattomasti ja matkasta uupuneena, iltapalan ja nopeiden kuulumisten vaihtamisen jälkeen, menin nukkumaan.

Seuraavana aamuna sain nukkua pitkään. Jo, Steven ja Sean (heidän poikansa) olivat töissä ja koulussa. Sain viipyä koko päivän ylistyksessä ja rukouksessa.

Hauskaa oli se, kun saavuin, toin mukanani rankkasateet (Oklahoman sade-ennätys lyötiin rikki), useita päiviä kestäneen ukonilman ja yhden tornadon.

Kovan ukonilman tähden yhden Tansanian tiimiläisen tulo viivästyi päivällä, joten sekä Virginia (Bostonista) sekä Sherry (Texasista) saapuivatkin samana päivänä, torstaina.

Suunnitelmat muuttuivat, joten on hyvä olla mukautuvainen ja tehdä se, mitä Herra pyytää, silloin on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joten ensimmäisen viikon lepo vaihtui ensimmäisen viikon palvelemiseen ja toiselle viikolle ajateltu työsarka vaihtui lepoon sekä akkujen lataamiseen.

Aloitimme siis jo torstaina rukouskokoukset, joita pidimme kolmena iltana peräkkäin. Rakas sisareni ja ystäväni Jo, kutsui ihmisiä paikalle ylistämään ja rukoilemaan. Pääsimme syvälle Jumalan läsnäoloon ja saimme kokea ihanaa Herran läheisyyttä, Isän syliä. Ylistimme ja rukoilimme joka ilta lähes viisi tuntia ja palvelimme toinen toisiamme Herralta saamillamme lahjoilla. Näiden ylistys- ja rukouskokousten aikana ihmisiä parani: kahden ihmisen heikentyneet kuulot palautuivat sekä erään naisen ”alta pettävä” jalka parani. Näiden lisäksi tapahtui vapautumista mm. peloista ja arkuudesta.

Tiimiläisten kesken vaihdoimme kuulumisia ja rukoilimme sekä perjantaina että lauantaina päivällä, valmistautuen illan rukouskokoukseen. Saimme myös puhua siitä, miten elämämme on Tansanian matkan jälkeen muuttunut ja mitä Herra on meidän tiimiläisten elämässä tehnyt.

Jo on ottanut vastuuta seurakuntansa (Edmond First Assembly of God) naisten opettamisesta sekä kokousten järjestämisestä, Virginia toimii seurakunnassaan sielunhoitajana sekä ”äitinä” usealle nuorelle ja toimii ryhmänsä vetäjänä. Sherry kiertää seurakuntansa mukana eri maissa ja minä johdan ministryäni, luotsaan tiimiäni, toimin seurakunnassani Come Gloryssa sen mitä puhujamatkoiltani kerkeän sekä kierrän Suomessa ja ulkomailla puhumassa. Herra on muuttanut meidän kaikkien elämää hyvin voimallisella tavalla.

Sunnuntaiaamuna aikaisin Virginia ja Sherry lähtivät molemmat kotejaan kohti ja minä aloin valmistautumisen sunnuntaiaamun opetukseeni.

Opetin Jo:n seurakunnan naisia Sunday Schoolissa. Herra oli voimallisesti läsnä ja opetuksen loppuosassa Pyhän Hengen läsnäolo oli niin voimakas, että ihmiset alkoivat itkeä. Herra käytti minua välikappaleenaan ja sain palvella heitä myös armolahjoin. Tiedon sanat toimivat ja parantumisia sekä vapautumisia tapahtui.

Maanantaina aamupäivällä lähdimme Jo:n kanssa kiertämään kauppoja. Kun näimme sairaita, kysyimme, saisimmeko rukoilla heidän puolestaan. Toisinaan vastaus oli ei, toisinaan taas kyllä, joten ostoksilla käynti ei ollut vain ostoksilla käymistä, vaan myös evankelioimista.

Olin hämmästynyt, miten kaikki on niin suurta, sekä hintatasosta, joka oli huomattavasti edullisempi kuin Suomessa. Palvelut, ruoka ja vaatteet, näissä oli huomattava ero Suomen hintatasoon. Olin myös hämmentynyt siitä ystävällisyydestä sekä huomaavaisuudesta, jota minulle osoitettiin.

Maanantai iltapäivällä vetäydyin rukoukseen ja valmistelemaan illan saarnaani.

Illalla puhuin Cathedral of the Hillsissä Women Ministrylle. Opetin heille ylistyksestä ja johdin heidät Herran läsnäoloon profetaalisen ylistyksen kautta. Herra on uskollinen ja Hän ilmestyy voimassaan kun sitä Häneltä pyydämme. 1,5 tunnin mittaiseksi tarkoitettu kokous venyi yli 3-tuntiseksi. Herran läsnäolo piti ihmisiä paikoillaan. Kukaan ei halunnut lähteä kotiin. Ihmiset kertoivat todistuksiaan, mitä Herra heille puhui opetuksen sekä ylistyksen kautta. He myös kertoivat, että olin opetuksessani osunut juuri niihin kohtiin, joiden kanssa heillä oli ollut vaikeuksia ja rohkaissut heitä eteenpäin. He pyysivät minua tulemaan pian takaisin heitä uudestaan opettamaan.

Kiitos Herralle, että Hän tietää ihmisten ja seurakuntien tarpeet, joihin Hän haluaa tuoda ratkaisunsa. Se on suurta Jumalan armoa meitä ihmisiä kohtaan.

Tiistaina saimme kutsun Oklahoma Cityn jättiläismäiseen sairaalaan erään 8-vuotiaan Madison nimisen pikkutytön luokse. Hän oli 3 viikkoa sitten jäänyt rekan alle ja oli todella huonossa kunnossa. Hänen molemmat jalkansa ovat poikki, hän on halvaantunut kaulasta alaspäin ja on kytkettynä hengityskoneeseen. Hänen päähänsä kohdistuneista vaurioista ei vielä pystytä sanomaan juuri mitään, koska häntä ei ole kaikin osin voitu vielä tutkia, huonon kunnon vuoksi.

Lähdimme sairaalaan neljän naisen voimin. Koska Madison oli hyvin huonossa kunnossa, saimme käydä rukoilemassa vain yksitellen hänen huoneessaan. Madisonin äiti ei tunne Jeesusta, mutta hän oli kuitenkin koko ajan läsnä kun me vuoron perään rukoilimme. Saimme kukin viettää viisi minuuttia Madisonin luona. Laskin, että äiti oli Pyhän Hengen välittömässä läsnäolossa 20 minuuttia. Herra on niin mainio, että ihminen joka ei mene kirkkoon, tulee kirkko hänen luokseen ja ihmisen sitä itse ymmärtämättä, hän on Herran vaikutuspiirissä.

Kun vuoroni tuli, esittelin itseni ja kerroin rukoilevani Suomen kielellä. Yhtäkkiä tyttö tuli tajuihinsa, avasi suuret silmänsä ja katsoi minua. Hän pitkään tuijotti kasvojani ja sitten sulki silmänsä uudelleen. Julistan täydellistä parantumista tuon tytön päälle. Herra on voimallinen kääntämään kaiken voitoksi. Tämän tytön parantuminen tulee tuomaan Herran nimen tunnetuksi siellä, mihin tyttö meneekin. Äiti pelastuu tytön parantumisen kautta. Kiitos Jeesus voitosta Golgatalla!

Keskiviikkoaamuna saimme kutsun erään 80-vuotiaan sisaren luo, jonka vatsa parani sunnuntaiaamun naisten kokouksessa. Hän oli nähnyt Herralta saatuja unia, mutta ei kyennyt niitä itse selittämään, joten menimme häntä auttamaan. Samalla reissulla selvisi, että naisen polvet ovat reistailleet ja keuhkot ovat toimineet pitkään vajaatoiminnalla.

Saimme tulkittua sisarelle nämä hänelle merkittävät unet, jotka kaikki kuuluivat samaan unien sarjaan ja yksi yhteen hänen elämäntilanteensa kanssa. Opetin hänelle lahjan käytöstä sekä rukouksesta. Voitelimme iäkkään sisaremme öljyllä ja rukoilimme.

Hänen vajaatoiminnallaan olleet keuhkot alkoivat toimia normaalisti, samoin hänen polvensa paranivat ja hän pääsee jälleen kyykkyyn sekä ylös, mitä ei aikaisemmin ole voinut tehdä.

Hän soitti meille torstaina ja kertoi käyneensä lääkärissä, jossa hänen keuhkonsa oli tutkittu, eikä niissä todettu enää mitään vikaa. Lääkäri oli myös tutkinut hänen jalkansa ja ihmetellyt kuinka sisaremme jälleen pystyy kyykistymään.

Keskiviikkoiltana 4.4 starttasimme neljän naisen voimin ja lähdimme ajamaan Texasiin, Dallasiin, jossa pidettiin Open Heavens Conference 5-7.4.07. Puhujina olivat Keith Miller, Paul Keith Davis sekä Bob Jones ja ylistyksen johtajana Steve Mitchell.

Yövyimme samassa hotellissa, jossa konferenssi pidettiin. Saimme viettää tyttöjen illan. Kävimme syömässä Meksikolaisessa ravintolassa, jossa annoskoko oli todellakin Texasin malliin SUURTA. Vaikka Usa:ssa onkin lähes kaikki suurempaa kuin Suomessa: autot, talot, annokset, maitotonkat ym., niin Texasissa oli kaikki vielä sitäkin suurempaa.

Torstai-iltana alkoi konferenssi klo 18 ilmoittautumisella. Mahtava profetaalinen, Steve Mitchellin (kuvassa) johtama ylistys! Täytyin voimallisesti Pyhällä Hengellä ja Herra latasi akkujani.

Bob Jones vastasi ensimmäisen illan lyhykäisestä opetuksesta ja teimme kaikki neljä, kynät sauhuten, muistiinpanoja ja kävimme ne kokouksen jälkeen läpi yhdessä, jotta kaikki saisivat mahdollisimman laajan kuvan ja ymmärryksen opetuksen sisällöstä.

Perjantaina konferenssi alkoi klo 10 ja päättyi klo 22. Välillä pidettiin kahvi- ja ruokatauko, joten päivä oli hyvin intensiivinen.

Tapasin Dallasin konferenssissa sattumalta Keith ja Sanna Lukerin, jotka olivat vuosi sitten johtamassa ylistystä Arkin pääsiäistapahtumassa. Sanna Luker istui edessäni ja kuuli minun ylistävän suomenkielellä. Hän kääntyi ja sanoi: ”ylistät suomenkielellä” ja keskustelumme lähti siitä käyntiin.

Vaihdoimme aulassa kuulumisia ja hän halusi miehensä kanssa siunata minua, joten istuimme aulassa ja rukoilimme. Vaihdoimme yhteystietomme ja he siunasivat minua palaamaan takaisin Suomeen tuomisinani väkevä voitelu.

Perjantaina opetti ensimmäisenä Keith Miller, jonka opetus oli aivan mahtava ja yhteisöllinen voitelu vielä mahtavampi. Toisena opetti Bob Jones ja kolmantena Paul Keith Davis.

Olin torstaina päivällä tavannut Keith Millerin hotellin käytävässä ja vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan, näin hänet myös perjantaina aamiaisella ja ikuistin hänet ja Bob Jonesin vaimoineen kamerallani (kuva löytyy web-sivuiltamme). Perjantain kokouksen päätyttyä ylistykseen, kävin vielä hyvästelemässä Keith Millerin ja kerroin palaavani Suomeen lauantaina ja pyysin häntä siunaamaan minua. Hän tarttui käsiini ja samalla kun hän aloitti rukouksen tuli Pyhä Henki ja tipahdin maahan. Jalkani olivat kuin keitetyt spagetit. En kyennyt nousemaan enkä puhumaan, makasin vain lattialla Pyhän Hengen voiman alla.

Lopulta, parin yrityksen jälkeen, pääsin kävelemään tuettuna sen verran, että pääsimme lähtemään ja ajamaan yötä vasten takaisin Oklahomaan. Perillä olimme n 4.30 aamulla.
Kerkesin ottamaan muutaman tunnin unet, ennen kuin piti herätä pakkaamaan matkalaukut ja matkaamaan kotia kohden.

Minulle tuli aamulla tunne, että lippu pitää tarkistaa. Sanoin Jo:lle, että tarkistetaan lippu. Lentojani oli muutettu. Ja päätimme lähteä hyvissä ajoin kentälle, jotta kerkeisimme selvittämään lentomuutokset. Autossa, matkalla lentokentälle sanoin Jo:lle että minulla on levoton olo, ihan kuin jotain olisi nostettu minua vastaan. Rukoilimme ajomatkan.

Päästyämme kentälle menimme lippujen tsekkaukseen. Lennot oli siirretty ja UA:n virkailija vain totesi, että heillä on oikeus muuttaa lippuja, koska lippuni olivat halpa-liput ja tilattu viime vuoden puolella.

Toinen vihollisen hyökkäys tuli lentokentän turvatarkastuksessa. Minut otettiin syrjään kun laukkuni läpivalaisussa oli jotakin, joka läpivalaisussa oli näyttänyt nesteeltä. Se oli aika hurjaa. Minua kiellettiin koskemasta laukkuun, ennen kuin tarkastus on suoritettu loppuun ja käteni pitivät olla koko ajan näkyvillä. Laukkuni purettiin ja tarkistettiin, mitään nesteitä ei löydetty. Ei tietenkään, kun mitään nesteitä ei ollut. Oli vain raamattu, pari kirjaa ja muistiinpanovälineet, puhelin ja lippukansio. Toisessa läpivalaisussa todettiin, ettei laukuissa ole mitään outoa.

Lensin Oklahoma Citystä Chicagoon. Chicagon lentokentällä jouduin edellä kerrotun lippumuutoksen takia odottamaan 7 tuntia. Kun lentokoneeseen menemisen aika tuli, jouduin taas syrjään kun minulla ei mukamas ollutkaan lippua. Oli minulla tietenkin elektroninen lippu ja boarding pass, mutta ne eivät kelvanneet.

Taas minut vietiin toisen virkailijan luo toiselle tiskille. Hän otti elektronisen lippuni ja kaikki paperini ja alkoi kysellä, olinko myöhästynyt aikaisemmasta koneesta, johon elektroninen lippuni oli. Vastasin, että en ollut. Hän sanoi, että siihen koneeseen oli varattu minulle paikka. Hän ihmetteli, kuinka elektroninen lippu voi olla aikaisempaan lentoon, johon paikka oli varattu ja boarding pass myöhempään lentoon, johon minua ei oltukaan UA:n toimesta bookattu. Kerroin, että UA:n virkailija Oklahomassa sanoneen, että heillä (siis lentoyhtiöllä) on oikeus muuttaa lippua viimekädessä ja minun tapauksessani se oli siirretty juuri tähän myöhäisempään koneeseen. Mitään muuta syytä lennon muutokseen ei annettu. Lufthansan virkailija oli närkästynyt UA:n toiminnasta ja teki minulle kokonaan uudet liput sekä Chicago Frankfurt että Frankfurt Helsinki väleille. Tämä pidensi paluuaikaa reilusti, koska minulla oli kaksi pitkää odotusta sekä Chicagon että Frankfurtin lentokentillä. Tein matkaa Suomeen reippaasti yli vuorokauden.

Toisaalta, lento oli yölento, eikä minua haitannut nukkua lähes tyhjässä koneessa kahdella penkillä. Lisäksi mukanani oli parikin erittäin hyvää kirjaa. Ja kaiken huippuna sain rukoilla erään diabetesta sairastavan naisen puolesta, joka matkusti samalla koneella Chicagosta Frankfurtiin.

Ajattelin mielessäni, että en anna vihollisen yrittää sotkea rauhaani ja otin kaikki irti kentillä odottelusta keskustelemalla ihmisten kanssa ja lukemalla.

Kotona oli ihana vastaanotto. Pojat olivat kentällä vastassa ja Ritva, joka poikien kanssa oli matkani aikana ollut, oli huolehtinut lapsistani ja kodistani ihanasti, hän oli hankkinut kotiini kukkia ja pääsiäisyllätyksen.

Kiitos Herralle Ritvasta, jonka sydän on niin ihana ja hellä. Kiitos Jeesus, että maksat Ritvalle taivaallisen palkan kaikkinaisina siunauksina, terveydestä taloudelliseen hyvinvointiin, Jeesuksen nimessä!

Odotan Herralta Suuria
Haluan nähdä saman palon Jumalan puoleen meidän Suomalaisten silmissä, mitä Edmondin Cathedral of the Hillsissä, ihmisten silmissä näin. He etsivät Herraa ja viipyvät Hänen läsnäolossaan. He tosissaan haluavat nähdä, kuulla ja kokea Jeesuksen!

Tahdon nähdä saman intohimon Jumalan puoleen, mitä vuosi sitten Tansaniassa, Afrikassa näin. Sen janon, joka sai ihmiset muodostamaan muurin tiimiläisten ympärille – siunaa minua! Siunaa minua! Siunaa minua! -huutojen saattelemana. Eikä muuri poistunut, ennen kuin olit siunannut heitä.

Tiedän, että meidän tulee pyytää Herralta suuria: kaupunkeja, kansakuntia…
Sieluja! Sieluja! Sieluja!!
Antautuneita sydämiä, jotka palvelevat Herraa.

Odotan… Koska olen lähtenyt liikkeelle, on Herrakin sen tehnyt. Matka alkaa silloin kun lähtee liikkeelle!
Kun Herra lähtee liikkeelle, silloin tapahtuu! Hän on aina uskollinen! Silloin tapahtuvat pelastumiset, parantumiset ja vapautumiset Jeesuksen nimessä. Ja niitä varten hän on meidät lopun ajan sadonkorjaamiseen kutsunut. Et voi korjata satoa, jos et koskaan kylvä.

Jeesuksen nimessä
Amen

Matkakertomus Egypti, Cairo 05.07-16.07.2006

Ilm 5:6-10 "Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikään kuin teurastettu: sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. 7 Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä. 8 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset. 9 Ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi ja he tulevat hallitsemaan maan päällä”.

Terveiset Kairosta, Egyptistä!

Vanhinten keskellä seisoi Karitsa, teurastettu ja jolla oli 7 sarvea ja 7 silmää. Keskipisteenä siis Jeesus Kristus, syntiemme ja sairauksiemme kantaja, pelastaja, parantaja. Hän, joka yksin on arvollinen avaamaan kirjan sinetit. Vanhimmat lankesivat kanteleiden kanssa Karitsan eteen ja heillä oli myös kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, meidän rukouksiamme. He lauloivat uutta virttä, laulua, jota ei koskaan aikaisemmin ole Karitsalle laulettu ja joka syntyy juuri siinä palvonnan hetkellä Hänen kunniakseen. Mitä he lauloivat? He korottivat Karitsaa Hänen pyhyydestään ja sovitustyöstään ristillä, jossa Hänen verensä vuodatettiin KAIKKIEN kansojen, kielien, sukukuntien, kansanheimojen puolesta.

Mitä tässä sanotaan….? Seitsemän on täydellisyyden luku. Sarvet kuvaavat voimaa ja valtaa ja silmät Herran seitsemään henkeä (Jes11:2) . Totuutta, joka näkee kaikkialle, kokoajan ja on aina läsnäoleva kaikessa ja kaikkialla maailmassa. Vanhimmat lankesivat kasvoilleen, nöyrtyivät Kaikkivaltiaan edessä. Heillä oli oikeanlainen ylistyksen ja palvonnan asenne, jota ei oltu sidottu kaavaan tai traditioon vaan Uusi Laulu/Virsi syntyi spontaanisti. Heillä oli myös kultaiset maljat, joissa oli pyhien rukoukset….

Tämä raamatunpaikka kosketti minua syvältä sydämestäni kun ymmärsin Kairon matkan tarkoitusta.

Mehän olimme Joonaksen (10v poikani) kanssa lomalla Kairossa, mutta myös viemässä Taivaallista sanomaa eräille Herran palvelijoille.

Tarkoituksenamme oli lähteä Kairosta Aleksandriaan viettämään rantalomaa, mutta Herra kehotti jäämään Kairoon. Kun ihmettelin, miksi näin, ymmärsin, että minut oli lähetetty rukoilemaan, ikään kuin rukouskävelemään Kairossa. Joka ilta menin parvekkeelle puhumaan Jumalan Sanaa yli Kairon ja Egyptin. Rukoilemaan Egyptin, Kairon ja kairolaisten puolesta.

Tapasin paljon paikallisia ihmisiä, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi. Siunasin jokaista tapaamaani ihmistä. Siunasin Jeesuksen nimessä kaikki rahani, että ne tulisivat siunaukseksi sille ihmiselle/yritykselle, jolta tuotteita tai palveluita ostin. Siunasin jokaisen taksikuskin, leipomon työntekijän sekä ohikulkijan, joka jäi tuijottamaan vaaleuttamme. Siunasin ravintolatyöntekijät, rahanvaihtopisteiden henkilökunnan, kaupat, joissa kävimme. Tajusin, että näiden muslimien puolesta ei rukoilla. He eivät itse rukoile pelastusrukouksia perheittensä, ystäviensä tai lastensa puolesta. He eivät seiso Herran edessä, koska he eivät tunne Häntä.

Koin poikani kanssa erityistä läheisyyttä koko matkan ajan. Sain opettaa pienelle pojalle Jumalan mielenmukaisista valinnoista. Miten me voimme valita oman elämämme/tunteittemme/pelkojemme kohdalla Jumalan mielenmukaisen ratkaisun tai sen toisen ratkaisun. Tämä matka oli ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme ja kiitän Herraa siitä, että sain olla mukana toteuttamassa Joonaksen toivetta nähdä Tutatkhammonin hauta, pyramidit ja sfinksi.

Tapasin ihmisiä, joihin tutustuin vuosi sitten. Nadjan, entisen muslimin, jolle Herra itse oli ilmestynyt unissa laulaen Korkeaa Veisua. Häntä Herra lähetti minut palvelemaan ja viemään Taivaallista sanomaa siitä, mitä tulossa on. Saimme viettää kaksi päivää yhdessä rukoillen ja palvoen Herraa, meidän Jumalaamme. Ymmärsimme, että meidän ystävyydellämme on syy. Me tulemme yhdessä palvelemaan Elävää Jumalaa, ehkä jo ensi vuonna? Tapasin myös Mama Margaretan, joka vei minut yhdessä toisen pastorin kanssa Sudanilaisten kirkkoon Koptikristittyjen alueelle Kairossa. Sain ennalta arvaamatta jakaa jotakin kristityn kutsusta palvelemaan ja sain myös palvella profetaalisella lahjalla erästä pastoria sekä Herran hänen avukseen lähettämää vanhempaa naista. Herra on hyvä ja Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!

Mama Margareta kertoi naisesta, jonka puolesta olin rukoillut vuosi sitten. Naisella oli kasvain vatsassa ja hänen vatsansa oli yhtä suuri kuin naisella joka on yhdeksännellä kuukaudella raskaana. Itse en muista, mutta Nainen muisti, että olin rukoillut hänen puolestaan. Kaksi päivää sen jälkeen kun olimme palanneet Suomeen, nainen oli mennyt Mama Margaretan luo, eikä hän ollut tunnistaa naista, koska Herra oli poistanut kasvaimen hänen vatsastaan ja vatsa oli kadonnut. Herra tekee suuria tekoja! Näitä parantumisia me tahdomme nähdä Suomessakin! Tämä todistus rohkaisi minua valtavalla tavalla, koska harvemmin saa kuulla uutisia tai todistuksia siitä, mitä Herra on tehnyt.

Matkamme oli kaikin puolin onnistunut. Rakkaiden ystävien näkemistä, uusia kohtaamisia Herran ja paikallisten kanssa. Jakamista, rukoilemista, lepoa, aurinkoa ja lämpöä. Se oli aivan ihanaa. Kairon hälinä, Kairon liikenne, Kairolaiset kauniit ihmiset. Arabit, joita rakastan Herran antamalla rakkaudella.

Matkakertomus Tansania, Arusha 06-16.06.2006

Matt 10:1 "Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta”. Matt 10:8 ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”.

Terveiset Arushasta, Tansaniasta!

Palasin Suomeen 16.06 iltapäivällä tapahtumarikkaan 10 päivän matkan jälkeen. Meitä oli kaikkiaan 38 hengen tiimi, seitsemän eri kansallisuutta: suomalainen, saksalainen, ranskalainen, kaksi brittiä ja loput olivat Kanadasta sekä USA:sta.

Tiistai Crusaden ensimmäinen päivä 6.6
Lensin 6.6 aamukoneella Helsingistä Amsterdamiin, jossa tapasin suurimman osan FreshFiren Road-tiimiä. Yhdessä lensimme Keniaan, Nairobiin, jossa yövyimme yhden yön. 7.6 aamulla heräsimme klo 5 ja Afrikan sisäisellä lennolla lensimme Kilimanjarolle, josta meidät kuljetettiin n. 50km päähän Arushaan. Osa tiimistä tuli seuraavalla koneella perässä klo 11.

Keskiviikko, Crusaden toinen päivä 7.6
Aamulennolla Arushaan tulleet saivat tovin levähtää ennen illan kokousta. Kokoonnuimme väsymyksestä huolimatta ennen kokousta rukoilemaan illan puolesta. Ensimmäisenä iltana paikalla oli noin 9000 henkeä. Pelastuneita oli pari tuhatta. Parantumisia tapahtui: sokeat saivat näkönsä, kuurot kuulivat, riivattuja vapautui. Saimme palvella kahden hengen tiimeissä väkijoukossa ja nähdä käytännössä Kristuksen voittoisan auktoriteetin vihollisen valtaa vastaan. Sairauksien oli väistyttävä ja riivaajien lähdettävä.

Illalla kiittäessäni illasta ja kerratessani tapahtunutta, rukoillessani Herra sanoi minulle, että puhun tulevana sunnuntaina kokouksessa ja sain aiheen sekä raamatunpaikat saarnaani varten.

Torstai, Crusaden kolmas päivä 8.6
Keräännyimme joka päivä heti aamusta klo 7.30–9.00 ylistämään ja esirukoilemaan päivän ja illan puolesta.

Näin aamulla näyn ennen rukouskokoustamme, että Taivas oli auki ja sieltä vuodatettiin Pyhän Hengen sade, joka satoi kaiken ihmisjoukon päälle. Toiset kastuivat vain hiuksista ja toiset kastuivat kokonaan. Ymmärsin, että Herra vuodattaa Henkensä pyhien päälle ja toisille hän jakaa virkoja. Koin, että meidän tulisi rukoilla paikallisten pastoreiden puolesta ja valmistaa heitä tulevaan muutokseen. Jaoin tämän näkyni aamurukouskokouksessa.

Rukouksen jälkeen meidät jaettiin neljään 8 hengen ryhmään ja lähdimme klo 9.30 kouluihin rukoilemaan lasten puolesta. Meidän ryhmämme (1), sekä ryhmä 2 menimme Maranatha Mission Schooliin, jossa oli n 300 oppilasta ja jota johti Pastori Eric. Hän oli saanut 4 vuotta sitten Herralta näyn kristillisestä koulusta ja kirkkorakennuksesta, jotka molemmat olivat saaneet jo muodon. Saimme palvella koulun lapsia, joista osa oli orpoja ja osa jopa muslimeja. Tämän jälkeen kävimme vierailulla Pastori Ericin johtamassa seurakunnassa, jossa oli 500 jäsentä. Kirkko oli laudoista rakennettu, harvahko, väljä, maalattiainen ja peltikattoinen hyvin vaatimaton kirkko, mutta Herran Henki oli voimakkaasti läsnä. Saimme palvella maahan, kuivuneeseen mutaan polvistunutta, nöyrää pastoria rukouksella. Sain olla Herran käytössä ja vahvistaa pastorille Herran jo hänelle puhuneita asioita.
Illalla totesimme, että sana parantumisista oli kiirinyt ja kokouskentälle oli kerääntynyt jo yli 10 000 päinen joukko. Todd kertoi oman väkevän todistuksensa ja useita tuhansia antoi elämänsä Jeesukselle. He suorastaan juoksivat puhujakorokkeen eteen pyytämään Jeesusta sydämeensä. Sairaita parani useista erilaisista sairauksista. Kasvaimet tipahtivat, kuurot kuulivat, sokeat näkivät, rammat kävelivät ja riivattuja vapautui.

Illallisella Pastorimme Greg ilmoitti, että tulevana sunnuntaina on mahdollista päästä kirkkoihin puhumaan. Hän pyysi, että halukkaat ilmoittautuisivat hänelle. En vielä tässä vaiheessa ilmoittautunut, ajattelin rukoilla vielä.

Perjantai, Crusaden neljäs päivä 9.6
Aamurukouksen jälkeen lähdimme kiertämään sairaaloita. Jokainen neljästä ryhmästä saivat oman sairaalan, joissa rukoilimme sairaiden puolesta. Pääsin palvelemaan yhtä malariapotilasta, joka vastaanotti Kristuksen pelastajanaan ja parantajanaan. Sain myös olla todistamassa Masai-heimoon kuuluvan naisen uskoontuloa ja hänen pienen tyttärensä parantumisprosessia. He olivat sairaalassa, vauvan ripulin ja heikon kunnon vuoksi. Heidät oli siirretty toisesta sairaalasta tähän sairaalaan, jossa vierailimme. Nainen antoi elämänsä Jeesukselle! Tämä kosketti minua hyvin syvältä sydämeen, koska tämä liittyi näkyyni, jonka johdosta Tansaniassa olin. Kerroin tulkkini välityksellä näystä myös tälle naiselle, joka liikuttui suuresti kuten tulkkinikin, itkimme kaikki. Ymmärsin, että yhteen kaikkein vaikeimmin evankelioitavista heimoista, heidän keskuuteen saatiin, tämän naisen uskoontulon kautta, Kristukselle ”laillinen lupa” olla ja tehdä työtään heimon keskellä. Tämä heimo on jo voitettu Kristukselle Mark 13:10. Sairaalasta kotiutettiin samana päivänä useita niistä ihmisistä, joiden puolesta rukoilimme, entisiä kuuroja, sokeita ja muita sairaita. Jälkeenpäin saimme sanan, että lähes koko sairaala tyhjeni seuraavan kolmen päivän aikana. Tämä Masai-naisen uskoontulo oli minulle vahvistus siitä, että minun täytyy käydä ilmoittautumassa sunnuntain puhujaksi.

Illalla saarnan jälkeen, sain kentällä palvella erästä pientä tyttöä, joka oli syntymästään asti ollut halvaantunut. Hänen isänsä oli tuonut tytön kokoukseen. Rukoilin lapsen puolesta ja tuntui, että mitään ei tapahdu. Sydämeeni tuli valtava sääli lasta ja hänen perhettään kohtaan ja huusin hiljaa: Jeesus auta. Yhtäkkiä tunsin kämmeneni alla, joka oli tytön polvilumpion päällä, liikettä ja tytön jalat alkoivat heilua. Pyysin isää laskemaan tytön maahan. Tyttö seisoi huojuen. Joten annoin isälle ohjeet panna tyttö maahan yhä uudestaan, jotta hän voi itse opetella kävelemään. Jumala paransi pienen halvaantuneen tytön. Kiitos Jeesus!! Tämä oli ensimmäinen kohdalleni osunut halvaantunut. Sain myös palvella pientä kuuroa poikaa. Rukoilin pojan puolesta ja nuhtelin kuuroutta. Kysyessäni pojalta kuuliko hän. Hän vastasi, ettei kuule. Hän ei tajunnut saaneensa kuulonsa takaisin, vaikka kuuli kysymyksen. Kiitos Jeesus siitä, mitä Sinä teet!

Lauantai, Crusaden viides päivä 10.6
Saimme aamurukouskokouksen jälkeen sanan ohjelman muutoksesta ja että tänään osa tiimeistä lähtee orpokoteihin ja osa lähtee palvelemaan pastoreita pastoreiden konferenssiin. Tiesin heti, että minun paikkani on pastoreita palvelemassa. Jakauduimme siis kahdeksi ryhmäksi. Saimme itse valita kumpaan osallistumme. Tämä ohjelmanmuutos vahvistettiin johtajille torstaisen näkyni kautta.

Pastoreiden tapaaminen oli väkevä. Jokaiselle tiimin jäsenistä annettiin pieni hetki esitellä itsensä ja sanoa muutama sana. Todd puhui todella vahvasti intimiteetistä Kristuksen kanssa. Oli huikeaa nähdä, kuinka valtava jano Kristukseen Tansaniassa on! Palvelimme pastoreita tekemällä tunnelin, josta he puolisoineen hoippuivat Pyhän Hengen voimasta läpi, osa konttasi kun ei kävelemään pystynyt. Myös me tiimiläiset kuljimme tunnelin läpi ja pastorit palvelivat meitä. Tämä oli upeaa! Mahtava kokous!

Illalla kentällä oli jo 13 000 ihmistä. Eteen tuli jälleen tuhansia ihmisiä. Todd puhui ihmeistä ja merkeistä. Niitä todella tapahtui. Eräällä pienellä pojalla oli kasvain intiimeillä alueilla ja tämä kasvain tipahti pois. Eteen tuli myös auto-onnettomuudessa halvaantunut mies, joka oli tullut kokoukseen itse tehdyn tukitelineen kanssa. Teline jäi puhujakorokkeelle ja mies käveli itse pois. Pieni kolmevuotias poika, jolla oli aivoissa ollut turvotusta eikä hän sen tähden osannut kävellä ja jonka puolesta olimme parini kanssa rukoilleet kaksi päivää aiemmin kentällä, tuotiin korokkeelle. Poika käveli. Hän hoippuen käveli ja tanssi. Pieni poika. Oi, miten suurta Jumalan armoa ja rakkautta! Mikä valtava Jumalan ihme! Tuhansia ihmisiä antoi elämänsä Jeesukselle.

Massakokousten järjestelyissä oli mukana 100 eri kirkkoa, joiden Pastorit osallistuivat jokaiseen kokoukseen, sekä vapaaehtoiset työntekijät olivat avustamassa kentällä. Kaikki uskoontulleet ohjattiin näiden 100 seurakunnan pastoreiden ja heidän avustajiensa hoteisiin. He ottivat yhteystiedot ylös jokaisesta. Tämä ilta oli ihmeellinen. Tänä iltana henkivallat manifestoituivat jo ennen Toddin saarnaa, koska Pyhän Hengen läsnäolo ja voima oli niin suuri, ettei mikään epäpyhä kestänyt Herran läsnäolossa. Tänään tapasin Pastorin, jonka kirkossa julistan huomenna. Sovimme ajankohdan, milloin hän minut ja esirukoilijani/tiimini hotellin aulasta noutaa.

Sunnuntai Crusaden kuudes päivä 11.6
Heräsin yöllä valtavaan vatsakipuun klo 3.00. Rukoilin ja sanoin Herralle, vaikka olisin miten sairas, kirkkoon menen julistamaan, enkä anna ripuleiden häiritä. Hän siunasi päätökseni ja vatsa oli aamulla rauhallinen. Lähdin tiimini kanssa pastorin kyydillä klo 8.30 kohti Lift Him Up- Churchia, joka on paikallinen helluntaikirkko. Jäseniä tässä kirkossa on n 150. Kirkko perustettiin kolme vuotta sitten, jolloin siihen kuului pastoriparin lisäksi yksi jäsen. Arushan alueella on valtava herätys.

Jaoin näkyni ja kerroin, miksi Arushassa olin. Herra on ihmeellinen, Hänen tiensä ovat täydelliset! Tämä kirkko, joille puhuin Masai-heimosta ja näystäni, he tekevät juuri tämän kyseisen heimon keskuudessa avustustyötä jakamalla vaatteita, kenkiä ym. tarvikkeita. Sain palvella seurakuntaa armolahjoin ja nähdä Jumalan valtavan voiman, Sanan mahdin sekä Herran auktoriteetin toimivan käytännössä. Tätä haluan lisää!!!

Kokous kesti aamusta klo 13 asti. Meidän oli määrä olla takaisin hotellilla viimeistään 13.30. Tästä hieman myöhästyttiin, mutta ei hätää. Hotellille päästyämme, huomasin, että minulle oli noussut korkea kuume ja mieletön päänsärky, joten otin lääkettä ja menin lepäämään. Suomesta tuomani lääke ei tehonnut ja soitin eräälle pariskunnalle, jotka Arushassa ovat tehneet avustustyötä yli 10 vuotta. Pyysin heitä tuomaan minulle vahvempia lääkkeitä. Jouduin jäämään Crusaden massakokoussarjan viimeisestä illasta pois. Se suututti minua ja sanoin Herralle, että haluan tästä hyvitystä! Sain lääkkeet ja nukuin. Crusaden massakokoussarjan päättymisen ja illallisen jälkeen tiimiläisiä tuli rukoilemaan puolestani huoneeseeni ja sain levätä Herran läsnäolossa ja syvässä rauhassa. Tiimiläiset kertoivat, että paikalla oli ollut yli 15 000 ihmistä ja jälleen tuhansia jättäytyneitä.

Maanantai Crusaden seitsemäs päivä 12.6
Olin parantunut. Kuume oli tiessään. Kiitos Herralle!!! Olo oli väsynyt, mutta 17 tunnin unien ja voimakkaiden lääkkeiden jälkeen olo oli kuitenkin hyvä. Menin kaikkien yllätykseksi aamiaiselle. Siitä vasta riemu syntyikin. Ylistimme Herraa Hänen ihmeellisistä teoistaan! Aamupäivä meillä oli vapaata ostoksilla käyntiä varten. Palasimme hotelliin klo 15. Tänä iltana Todd palvelisi meitä yhdessä pastoritiiminsä kanssa. Klo 16 kokoonnuimme yhteen rukoilemaan. Olin pyytänyt Herralta kolminkertaista annosta hyvitykseksi siitä, etten päässyt kokoussarjan viimeiselle illalle mukaan. Todellakin sain sitä, mitä olin tilannut.

Minut ”kannettiin” ruokasaliin illalliselle kun en itse pystynyt kävelemään. Nautimme myös yhteisen ehtoollisen, jonka yhteydessä pastorimme piti tiimille kauniin puheen. Maatessani maassa Pyhän Hengen voimasta, Herra näytti minulle näyn: Näin kuin neljä lentoreittiä eripuolille maailmaa. Ne kaikki lähtivät Suomesta ja ulottuivat: Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan, Lähi-itään ja Kaukoitään. Näihin paikkoihin Herra tulee minua lähettämään. Kun Herran mahtikäsky kuuluu, Tina lähtee johonkin näistä maanosista tekemään sitä, mistä Matt 10 luvun alku puhuu.

Tiistai Crusaden kahdeksas päivä 13.6
Lähdimme aikaisin aamulla ajamaan kohti Ngorongoron luonnonpuistoa, joka on yksi maailman 10stä ihmeestä. Matka oli pitkä ja vaivalloinen. Ajoimme Masai-alueen halki ja valokuvasimme paikallista väkeä toimissaan. Ngorongoroon päästyämme ajoimme todella jyrkkää vuorenrinnettä alas jeepillä, joka pomppi kuin pippuri purkissa.

Päästyämme alas, näimme villieläimiä luonnontilassa, käyskentelemässä savannilla. Leijonia, elefantteja, virtahepoja, villisikoja, kauriita, erilaisia lintuja, puhveleita, apinoita jne. Laskimme nopeasti, että 15 eri lajia, ei koskaan aikaisemmin nähtyä eläintä. Paikka oli kuin paratiisi. Miten meidän Jumalamme voikaan olla niin ihmeellinen ja miten valtavat ja ihmeelliset ovat Hänen tekonsa Ilm 15:3. Yövyimme Arushan lähellä olevassa hotellissa, joka sijaitsee korkealla vuoren päällä ja josta oli suoraan näköala auringonlaskuun. Upeaa! En voinut kuvitella tällaista luonnon kauneutta olevankaan…

Keskiviikko Crusaden yhdeksäs päivä 14.6
Lähdimme aamulla klo 6 katsomaan savannille auringonnousua sekä Arusha National Parkiin elefantteja ja kirahveja. Täältä suunnistimme takaisin Arushaan hotelliimme, josta haimme matkalaukkumme ja otimme suunnan kohti Kilimanjaron lentokenttää.

Koneemme lähti kohti Nairobia iltapäivällä. Saavuimme Nairobiin hieman vajaan tunnin lentomatkan jälkeen. Menimme lepäämään hotelliin. Kaksi kukonlaulun aikaan ollutta aamuherätystä ja massakokoussarja-viikko takana painoi jo kokenuttakin matkailijaa. Kävimme illallisella muutaman tiimiläisen kanssa ja olimme nukkumassa jo ennen klo 22.

Torstai Crusaden kymmenes päivä 15.6
Oli ihanaa nukkua pitkään. Herätys oli vasta klo 8. Nautin rauhallisesta aamusta ja pitkästä aamiaisesta. Kuulin, että hotellissamme oli pianohuone ja pyysin vastaanotosta lupaa päästä sinne ylistämään. Yllätyksekseni minut vietiin baariin. Ajattelin, että onpa ystävällistä klo 10 aamulla he tulevat avaamaan minulle oven ja päästävät baariin soittamaan ja ylistämään Herraa. Mutta he eivät sulkeneetkaan baarin ovea, joten asiakkaita virtasi sisään. Siinä minä ylistin Herraa keskellä baaria, keskellä liikemiehiä, ihmisiä, jotka eivät tunteneet Jeesusta. Sitten tuli tiimiläisiä, jotka aulassa olivat ihmetelleet kun kuulivat baarista tulevan voideltua musiikkia. He tulivat katsomaan kuka siellä on. He tulivat luokseni ja ylistimme sekä rukoilimme keskellä baaria. Se oli uskomatonta! Se oli hienoa, se oli ainutlaatuista! Ravintolan henkilökunta seisoivat tiskin luona ja kuuntelivat. Ravintolassa olevat asiakkaat kuuntelivat. Ylistimme koko aamupäivän. Henkilökunta tuli kättelemään ja kiittämään meitä siitä, että olimme soittaneet ja laulaneet.

Saimme kuulla, että meillä olisi aikaa pari tuntia, joten lähdimme porukalla Nairobia katselemaan. Kävelimme läheiseen puistoon, jossa oli paikallisia saarnaajia julistamassa Sanaa. Ihmiset istuivat nurmikolla ja kuuntelivat eri julistajien julistusta. Puistossa oli kolmisen kymmentä julistajaa sekä erilaisia ryhmittymiä, jotka keskustelivat uskon asioista. Liityimme mukaan. Illalla klo 18 olimme koko FreshFire Road-team syömässä kuuluisassa Nairobilaisessa ravintolassa, maistelemassa erilaisia eläimiä: krokotiiliä, peuraa, kamelia, strutsia jne. Tähän illalliseen päätimme yhteisen Cruseemme. Hyvästelimme pastoritiimin ja otimme suunnan kohti Nairobin lentokenttää. Lentomme Amsterdamiin lähti klo 22.50 ja oli perillä 06.30 perjantaiaamuna. Hyvästelin tiimin muut jäsenet ja otin suunnan kohti kotikaupunkiani Helsinkiä.

Tämä ensimmäinen kunnon lähetysmatka oli mahtava. Vaikka aamuisin kello herätti jo 6 ja illatkin useasti venyivät yli 22 kun valmistelin seuraavaa päivää rukouksin. Koko matkan ajan Herran kirkkauden läsnäolo oli käsin kosketeltavaa. Seitsemän eri kansallisuutta ja useita eri aksentteja sekä erilaisia temperamentteja, Pyhä Henki kun yhdistää ihmiset, he voivat olla ihan mistäpäin maailmaa hyvänsä. Kun heidät on yhdistetty Pyhän Hengen kautta, he ovat kuin aina tunteneet toisensa, kommunikointi on helppoa eikä aksentit, kielimuurit, kulttuurierotkaan haitanneet toinen toisensa ymmärtämistä.

Herra avasi silmäni huomaamaan mitä hengessä tapahtui kun seurasin pastoriamme sekä johtajiamme. Miten heidän ottama auktoriteetti toimi käytännössä, miten toimii Jumalan mielenmukainen pastori ja johtaja. Ja miten näkyi käytännössä se, että Jumala oli tähän toimintatapaan mieltynyt.

Sain myös nähdä niin suuria ihmeitä ja merkkejä sekä parantumisia, etten olisi koskaan voinut ymmärtää niitä, jollen olisi nähnyt ja kokenut. Ennen matkaa olin rukoillut sieluja, sain nähdä kuinka tuhannet ihmiset, ilta toisensa jälkeen jättäytyivät ja juoksivat eteen. Lapset työnsivät päänsä käsiemme alle, jotta me siunaisimme heitä, ihmiset väkijoukossa tekivät muurin ympärillemme, ettemme vaan kulkisi ohi ja he jäisivät vaille rukousta. Se nälkä ja se jano Herran kosketukseen! Voi kun meillä Suomessakin, saisi nähdä ja kokea edes pienen palan siitä, mitä on todellinen, epätoivoinen janoaminen. Oi Herra, pistä sydämiimme kaipaus etsiytyä Sinun läsnäoloosi, ei vain pyytämään asioita itsellemme vaan myös antamaan lahjaksi muille! Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa… Matt 10:8 loppu.