Matkakertomus Oklahoma 27.03-08.04.2007

Hyviä uutisia Oklahomasta
Matkustin Oklahoma Cityyn 24 tuntia ja saavuin perille 27.3 illalla n. 21.30 (aikaero Suomeen -8h). Menomatka sujui mutkattomasti ja matkasta uupuneena, iltapalan ja nopeiden kuulumisten vaihtamisen jälkeen, menin nukkumaan.

Seuraavana aamuna sain nukkua pitkään. Jo, Steven ja Sean (heidän poikansa) olivat töissä ja koulussa. Sain viipyä koko päivän ylistyksessä ja rukouksessa.

Hauskaa oli se, kun saavuin, toin mukanani rankkasateet (Oklahoman sade-ennätys lyötiin rikki), useita päiviä kestäneen ukonilman ja yhden tornadon.

Kovan ukonilman tähden yhden Tansanian tiimiläisen tulo viivästyi päivällä, joten sekä Virginia (Bostonista) sekä Sherry (Texasista) saapuivatkin samana päivänä, torstaina.

Suunnitelmat muuttuivat, joten on hyvä olla mukautuvainen ja tehdä se, mitä Herra pyytää, silloin on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joten ensimmäisen viikon lepo vaihtui ensimmäisen viikon palvelemiseen ja toiselle viikolle ajateltu työsarka vaihtui lepoon sekä akkujen lataamiseen.

Aloitimme siis jo torstaina rukouskokoukset, joita pidimme kolmena iltana peräkkäin. Rakas sisareni ja ystäväni Jo, kutsui ihmisiä paikalle ylistämään ja rukoilemaan. Pääsimme syvälle Jumalan läsnäoloon ja saimme kokea ihanaa Herran läheisyyttä, Isän syliä. Ylistimme ja rukoilimme joka ilta lähes viisi tuntia ja palvelimme toinen toisiamme Herralta saamillamme lahjoilla. Näiden ylistys- ja rukouskokousten aikana ihmisiä parani: kahden ihmisen heikentyneet kuulot palautuivat sekä erään naisen ”alta pettävä” jalka parani. Näiden lisäksi tapahtui vapautumista mm. peloista ja arkuudesta.

Tiimiläisten kesken vaihdoimme kuulumisia ja rukoilimme sekä perjantaina että lauantaina päivällä, valmistautuen illan rukouskokoukseen. Saimme myös puhua siitä, miten elämämme on Tansanian matkan jälkeen muuttunut ja mitä Herra on meidän tiimiläisten elämässä tehnyt.

Jo on ottanut vastuuta seurakuntansa (Edmond First Assembly of God) naisten opettamisesta sekä kokousten järjestämisestä, Virginia toimii seurakunnassaan sielunhoitajana sekä ”äitinä” usealle nuorelle ja toimii ryhmänsä vetäjänä. Sherry kiertää seurakuntansa mukana eri maissa ja minä johdan ministryäni, luotsaan tiimiäni, toimin seurakunnassani Come Gloryssa sen mitä puhujamatkoiltani kerkeän sekä kierrän Suomessa ja ulkomailla puhumassa. Herra on muuttanut meidän kaikkien elämää hyvin voimallisella tavalla.

Sunnuntaiaamuna aikaisin Virginia ja Sherry lähtivät molemmat kotejaan kohti ja minä aloin valmistautumisen sunnuntaiaamun opetukseeni.

Opetin Jo:n seurakunnan naisia Sunday Schoolissa. Herra oli voimallisesti läsnä ja opetuksen loppuosassa Pyhän Hengen läsnäolo oli niin voimakas, että ihmiset alkoivat itkeä. Herra käytti minua välikappaleenaan ja sain palvella heitä myös armolahjoin. Tiedon sanat toimivat ja parantumisia sekä vapautumisia tapahtui.

Maanantaina aamupäivällä lähdimme Jo:n kanssa kiertämään kauppoja. Kun näimme sairaita, kysyimme, saisimmeko rukoilla heidän puolestaan. Toisinaan vastaus oli ei, toisinaan taas kyllä, joten ostoksilla käynti ei ollut vain ostoksilla käymistä, vaan myös evankelioimista.

Olin hämmästynyt, miten kaikki on niin suurta, sekä hintatasosta, joka oli huomattavasti edullisempi kuin Suomessa. Palvelut, ruoka ja vaatteet, näissä oli huomattava ero Suomen hintatasoon. Olin myös hämmentynyt siitä ystävällisyydestä sekä huomaavaisuudesta, jota minulle osoitettiin.

Maanantai iltapäivällä vetäydyin rukoukseen ja valmistelemaan illan saarnaani.

Illalla puhuin Cathedral of the Hillsissä Women Ministrylle. Opetin heille ylistyksestä ja johdin heidät Herran läsnäoloon profetaalisen ylistyksen kautta. Herra on uskollinen ja Hän ilmestyy voimassaan kun sitä Häneltä pyydämme. 1,5 tunnin mittaiseksi tarkoitettu kokous venyi yli 3-tuntiseksi. Herran läsnäolo piti ihmisiä paikoillaan. Kukaan ei halunnut lähteä kotiin. Ihmiset kertoivat todistuksiaan, mitä Herra heille puhui opetuksen sekä ylistyksen kautta. He myös kertoivat, että olin opetuksessani osunut juuri niihin kohtiin, joiden kanssa heillä oli ollut vaikeuksia ja rohkaissut heitä eteenpäin. He pyysivät minua tulemaan pian takaisin heitä uudestaan opettamaan.

Kiitos Herralle, että Hän tietää ihmisten ja seurakuntien tarpeet, joihin Hän haluaa tuoda ratkaisunsa. Se on suurta Jumalan armoa meitä ihmisiä kohtaan.

Tiistaina saimme kutsun Oklahoma Cityn jättiläismäiseen sairaalaan erään 8-vuotiaan Madison nimisen pikkutytön luokse. Hän oli 3 viikkoa sitten jäänyt rekan alle ja oli todella huonossa kunnossa. Hänen molemmat jalkansa ovat poikki, hän on halvaantunut kaulasta alaspäin ja on kytkettynä hengityskoneeseen. Hänen päähänsä kohdistuneista vaurioista ei vielä pystytä sanomaan juuri mitään, koska häntä ei ole kaikin osin voitu vielä tutkia, huonon kunnon vuoksi.

Lähdimme sairaalaan neljän naisen voimin. Koska Madison oli hyvin huonossa kunnossa, saimme käydä rukoilemassa vain yksitellen hänen huoneessaan. Madisonin äiti ei tunne Jeesusta, mutta hän oli kuitenkin koko ajan läsnä kun me vuoron perään rukoilimme. Saimme kukin viettää viisi minuuttia Madisonin luona. Laskin, että äiti oli Pyhän Hengen välittömässä läsnäolossa 20 minuuttia. Herra on niin mainio, että ihminen joka ei mene kirkkoon, tulee kirkko hänen luokseen ja ihmisen sitä itse ymmärtämättä, hän on Herran vaikutuspiirissä.

Kun vuoroni tuli, esittelin itseni ja kerroin rukoilevani Suomen kielellä. Yhtäkkiä tyttö tuli tajuihinsa, avasi suuret silmänsä ja katsoi minua. Hän pitkään tuijotti kasvojani ja sitten sulki silmänsä uudelleen. Julistan täydellistä parantumista tuon tytön päälle. Herra on voimallinen kääntämään kaiken voitoksi. Tämän tytön parantuminen tulee tuomaan Herran nimen tunnetuksi siellä, mihin tyttö meneekin. Äiti pelastuu tytön parantumisen kautta. Kiitos Jeesus voitosta Golgatalla!

Keskiviikkoaamuna saimme kutsun erään 80-vuotiaan sisaren luo, jonka vatsa parani sunnuntaiaamun naisten kokouksessa. Hän oli nähnyt Herralta saatuja unia, mutta ei kyennyt niitä itse selittämään, joten menimme häntä auttamaan. Samalla reissulla selvisi, että naisen polvet ovat reistailleet ja keuhkot ovat toimineet pitkään vajaatoiminnalla.

Saimme tulkittua sisarelle nämä hänelle merkittävät unet, jotka kaikki kuuluivat samaan unien sarjaan ja yksi yhteen hänen elämäntilanteensa kanssa. Opetin hänelle lahjan käytöstä sekä rukouksesta. Voitelimme iäkkään sisaremme öljyllä ja rukoilimme.

Hänen vajaatoiminnallaan olleet keuhkot alkoivat toimia normaalisti, samoin hänen polvensa paranivat ja hän pääsee jälleen kyykkyyn sekä ylös, mitä ei aikaisemmin ole voinut tehdä.

Hän soitti meille torstaina ja kertoi käyneensä lääkärissä, jossa hänen keuhkonsa oli tutkittu, eikä niissä todettu enää mitään vikaa. Lääkäri oli myös tutkinut hänen jalkansa ja ihmetellyt kuinka sisaremme jälleen pystyy kyykistymään.

Keskiviikkoiltana 4.4 starttasimme neljän naisen voimin ja lähdimme ajamaan Texasiin, Dallasiin, jossa pidettiin Open Heavens Conference 5-7.4.07. Puhujina olivat Keith Miller, Paul Keith Davis sekä Bob Jones ja ylistyksen johtajana Steve Mitchell.

Yövyimme samassa hotellissa, jossa konferenssi pidettiin. Saimme viettää tyttöjen illan. Kävimme syömässä Meksikolaisessa ravintolassa, jossa annoskoko oli todellakin Texasin malliin SUURTA. Vaikka Usa:ssa onkin lähes kaikki suurempaa kuin Suomessa: autot, talot, annokset, maitotonkat ym., niin Texasissa oli kaikki vielä sitäkin suurempaa.

Torstai-iltana alkoi konferenssi klo 18 ilmoittautumisella. Mahtava profetaalinen, Steve Mitchellin (kuvassa) johtama ylistys! Täytyin voimallisesti Pyhällä Hengellä ja Herra latasi akkujani.

Bob Jones vastasi ensimmäisen illan lyhykäisestä opetuksesta ja teimme kaikki neljä, kynät sauhuten, muistiinpanoja ja kävimme ne kokouksen jälkeen läpi yhdessä, jotta kaikki saisivat mahdollisimman laajan kuvan ja ymmärryksen opetuksen sisällöstä.

Perjantaina konferenssi alkoi klo 10 ja päättyi klo 22. Välillä pidettiin kahvi- ja ruokatauko, joten päivä oli hyvin intensiivinen.

Tapasin Dallasin konferenssissa sattumalta Keith ja Sanna Lukerin, jotka olivat vuosi sitten johtamassa ylistystä Arkin pääsiäistapahtumassa. Sanna Luker istui edessäni ja kuuli minun ylistävän suomenkielellä. Hän kääntyi ja sanoi: ”ylistät suomenkielellä” ja keskustelumme lähti siitä käyntiin.

Vaihdoimme aulassa kuulumisia ja hän halusi miehensä kanssa siunata minua, joten istuimme aulassa ja rukoilimme. Vaihdoimme yhteystietomme ja he siunasivat minua palaamaan takaisin Suomeen tuomisinani väkevä voitelu.

Perjantaina opetti ensimmäisenä Keith Miller, jonka opetus oli aivan mahtava ja yhteisöllinen voitelu vielä mahtavampi. Toisena opetti Bob Jones ja kolmantena Paul Keith Davis.

Olin torstaina päivällä tavannut Keith Millerin hotellin käytävässä ja vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan, näin hänet myös perjantaina aamiaisella ja ikuistin hänet ja Bob Jonesin vaimoineen kamerallani (kuva löytyy web-sivuiltamme). Perjantain kokouksen päätyttyä ylistykseen, kävin vielä hyvästelemässä Keith Millerin ja kerroin palaavani Suomeen lauantaina ja pyysin häntä siunaamaan minua. Hän tarttui käsiini ja samalla kun hän aloitti rukouksen tuli Pyhä Henki ja tipahdin maahan. Jalkani olivat kuin keitetyt spagetit. En kyennyt nousemaan enkä puhumaan, makasin vain lattialla Pyhän Hengen voiman alla.

Lopulta, parin yrityksen jälkeen, pääsin kävelemään tuettuna sen verran, että pääsimme lähtemään ja ajamaan yötä vasten takaisin Oklahomaan. Perillä olimme n 4.30 aamulla.
Kerkesin ottamaan muutaman tunnin unet, ennen kuin piti herätä pakkaamaan matkalaukut ja matkaamaan kotia kohden.

Minulle tuli aamulla tunne, että lippu pitää tarkistaa. Sanoin Jo:lle, että tarkistetaan lippu. Lentojani oli muutettu. Ja päätimme lähteä hyvissä ajoin kentälle, jotta kerkeisimme selvittämään lentomuutokset. Autossa, matkalla lentokentälle sanoin Jo:lle että minulla on levoton olo, ihan kuin jotain olisi nostettu minua vastaan. Rukoilimme ajomatkan.

Päästyämme kentälle menimme lippujen tsekkaukseen. Lennot oli siirretty ja UA:n virkailija vain totesi, että heillä on oikeus muuttaa lippuja, koska lippuni olivat halpa-liput ja tilattu viime vuoden puolella.

Toinen vihollisen hyökkäys tuli lentokentän turvatarkastuksessa. Minut otettiin syrjään kun laukkuni läpivalaisussa oli jotakin, joka läpivalaisussa oli näyttänyt nesteeltä. Se oli aika hurjaa. Minua kiellettiin koskemasta laukkuun, ennen kuin tarkastus on suoritettu loppuun ja käteni pitivät olla koko ajan näkyvillä. Laukkuni purettiin ja tarkistettiin, mitään nesteitä ei löydetty. Ei tietenkään, kun mitään nesteitä ei ollut. Oli vain raamattu, pari kirjaa ja muistiinpanovälineet, puhelin ja lippukansio. Toisessa läpivalaisussa todettiin, ettei laukuissa ole mitään outoa.

Lensin Oklahoma Citystä Chicagoon. Chicagon lentokentällä jouduin edellä kerrotun lippumuutoksen takia odottamaan 7 tuntia. Kun lentokoneeseen menemisen aika tuli, jouduin taas syrjään kun minulla ei mukamas ollutkaan lippua. Oli minulla tietenkin elektroninen lippu ja boarding pass, mutta ne eivät kelvanneet.

Taas minut vietiin toisen virkailijan luo toiselle tiskille. Hän otti elektronisen lippuni ja kaikki paperini ja alkoi kysellä, olinko myöhästynyt aikaisemmasta koneesta, johon elektroninen lippuni oli. Vastasin, että en ollut. Hän sanoi, että siihen koneeseen oli varattu minulle paikka. Hän ihmetteli, kuinka elektroninen lippu voi olla aikaisempaan lentoon, johon paikka oli varattu ja boarding pass myöhempään lentoon, johon minua ei oltukaan UA:n toimesta bookattu. Kerroin, että UA:n virkailija Oklahomassa sanoneen, että heillä (siis lentoyhtiöllä) on oikeus muuttaa lippua viimekädessä ja minun tapauksessani se oli siirretty juuri tähän myöhäisempään koneeseen. Mitään muuta syytä lennon muutokseen ei annettu. Lufthansan virkailija oli närkästynyt UA:n toiminnasta ja teki minulle kokonaan uudet liput sekä Chicago Frankfurt että Frankfurt Helsinki väleille. Tämä pidensi paluuaikaa reilusti, koska minulla oli kaksi pitkää odotusta sekä Chicagon että Frankfurtin lentokentillä. Tein matkaa Suomeen reippaasti yli vuorokauden.

Toisaalta, lento oli yölento, eikä minua haitannut nukkua lähes tyhjässä koneessa kahdella penkillä. Lisäksi mukanani oli parikin erittäin hyvää kirjaa. Ja kaiken huippuna sain rukoilla erään diabetesta sairastavan naisen puolesta, joka matkusti samalla koneella Chicagosta Frankfurtiin.

Ajattelin mielessäni, että en anna vihollisen yrittää sotkea rauhaani ja otin kaikki irti kentillä odottelusta keskustelemalla ihmisten kanssa ja lukemalla.

Kotona oli ihana vastaanotto. Pojat olivat kentällä vastassa ja Ritva, joka poikien kanssa oli matkani aikana ollut, oli huolehtinut lapsistani ja kodistani ihanasti, hän oli hankkinut kotiini kukkia ja pääsiäisyllätyksen.

Kiitos Herralle Ritvasta, jonka sydän on niin ihana ja hellä. Kiitos Jeesus, että maksat Ritvalle taivaallisen palkan kaikkinaisina siunauksina, terveydestä taloudelliseen hyvinvointiin, Jeesuksen nimessä!

Odotan Herralta Suuria
Haluan nähdä saman palon Jumalan puoleen meidän Suomalaisten silmissä, mitä Edmondin Cathedral of the Hillsissä, ihmisten silmissä näin. He etsivät Herraa ja viipyvät Hänen läsnäolossaan. He tosissaan haluavat nähdä, kuulla ja kokea Jeesuksen!

Tahdon nähdä saman intohimon Jumalan puoleen, mitä vuosi sitten Tansaniassa, Afrikassa näin. Sen janon, joka sai ihmiset muodostamaan muurin tiimiläisten ympärille – siunaa minua! Siunaa minua! Siunaa minua! -huutojen saattelemana. Eikä muuri poistunut, ennen kuin olit siunannut heitä.

Tiedän, että meidän tulee pyytää Herralta suuria: kaupunkeja, kansakuntia…
Sieluja! Sieluja! Sieluja!!
Antautuneita sydämiä, jotka palvelevat Herraa.

Odotan… Koska olen lähtenyt liikkeelle, on Herrakin sen tehnyt. Matka alkaa silloin kun lähtee liikkeelle!
Kun Herra lähtee liikkeelle, silloin tapahtuu! Hän on aina uskollinen! Silloin tapahtuvat pelastumiset, parantumiset ja vapautumiset Jeesuksen nimessä. Ja niitä varten hän on meidät lopun ajan sadonkorjaamiseen kutsunut. Et voi korjata satoa, jos et koskaan kylvä.

Jeesuksen nimessä
Amen